Mustapekka: "Paras tapa hankkia tietoa ja kokemusta on käydä tansseissa. Kaikkille tanssipaikkojen tunnelma ei sovi ja se kai käy selviksi kun on muutaman kerran kokeillut."
Vuosien kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä sanoisin, että tuo melkein huonoin mahdollinen neuvo, jonka voi antaa. Niin monissa eritunnelmaisissa tanssiaisissa olen ollut, ettei niiden kaikkien uskoisi millään sopivan samalle planeetalle.
Toisen kerran sitä on outonakin kasvona kuin kutsuttu arvovieras seutukunnan sivistyneistön kotibileissä. Toisen kerran olet kotilavallasi niin näkymätön, etteivät sinne tänne tungeksivat toisilleen täysin vieraat ihmisten huomaa sinua vaan peräti kävelevät suoraan päällesi. Ja kaikkea tuolta väliltä.
Ilman huolellista otoksen suunnittelua satunnaiset pistäytymiset lavalla eivät siis pysty vastaamaan kysymykseen, ovatko lavatanssit sitten lopultakaan se mun juttu. Ja mahdollisimman kattavan otoksen suunnitteluun taas vaaditaan ennakkotietoja, joita ei voi saada kuin kuuntelemalla kavereiden kertomuksia, tutkimalla ilmoituksia ja lukemalla nettiin kirjoitettuja tarinoita.
Yksi asia kuitenkin on varma. Tansseihin täytyy sitoutua jollain tavalla, jos niistä haluaa saada jotain muutakin irti kuin nopeatempoisia ihmiskontakteja. Sen verran pitää osata tanssia ja tuntea tanssimusiikkia, että uskaltaa mennä mukaan toimintaan. Samoin tanssituttujen hankkiminen on eduksi eli pitää sitoutua joko johonkin tanssipaikkaan, joihinkin orkestereihin tai sopivaksi katsomaansa tanssiporukkaan, jotta pääsee toistuvasti tekemisiin samojen ihmisten kanssa.
"Suomen miljoonasta yksineläjästä moni on vanhus."
Paitsi että kovin huonokuntoinen ei pärjää yksin. Enkä kyllä tiedä kenenkään nuortuneenkaan kuin henkisesti. Eli eiköhän yksineläjätkin ole juuri sopivan ikäistä seuraat toisilleen.
Huomaan itseasiassa pohtivani, mitä me oikeastaan edes haluamme. Toisten lavojen toiminta on hiipumassa tai peräti kokonaan hiipunut asiakkaiden puutteen vuoksi. Toisaalta potenttiaalista asiakaspohjaa syntyy koko ajan lisää. Tyydymmekö siis hiljaisesti nykyiseen kehitykseen vai yritämmekö osaltamme ohjata tanssikulttuurin muutosta niin, että tansseissa käyminen olisi yhä useammalle mielekäs tapa tavata lähiseudun ihmisiä ja viettää aikaa heidän kanssaan?