Minä olen sitten se toinen lukija, niin saadaan lista valmiiksi.
Pitäisi varmaan alkaa harjoittaa tuota tilastointia, niin kirjoittaisi enemmän faktaa kuin fiktiota. Joten jätetään numeroanalyysit nyt vähemmälle. Jotain taisi tulla kirjatuksi taannoin oliko se nyt SK:n aloittamalle listalle.
Vuosi 2009 oli sisäänajoa ja kilometrien keräämistä. Ei niitä nyt kovin paljoa mittariin kertynyt, mutta kun nollasta lähtee, niin jokaisen kilometripylvään kohdalla huomaa oppineensa ja omaksuneensa uutta. Samoin viime vuosi oli tutustumista uusiin lavoihin ja tilanteisiin (esim. tanssiravintola ja naistentanssit).
Tarkoitushakuisesti on tullut valittua lavapaikkoja sen perusteella, että on päässyt näkemään aikaisemmin tuntemattomia esiintyjiä. Ei siis finkkuja kolme kertaa viikossa. Saldomittarin lukemat ovat prosentuaalisesti kasvaneet huimasti, mutta se on vain tätä pienten lukumäärien matematiikkaharhaa.
Perusosaamista kertyi mukavasti, mutta jotta saisi daamin kappaleen jälkeen lähelle sitä jotain tanssitaivasta ja innosta hihkuen vaipumaan käsivarsille, niin pitänee opetella kolmas ellei peräti neljäskin kuvio niiden parin aikaisemman lisäksi. Kyllä he niistä kuitenkin taitavat tykätä.
Suurin muutos minkä vuoden vaihtuessa on huomannut, on rohkeuden lisääntyminen tanssiessa. Siis uskaltaa kokeilla ja leikitellä kaikenlaista epämääräistä. Tuosta suurin osuus lankeaa sille, että toisaalta alkaa löytää rytmin suht mukavasti aina uudelleen ja toisaalta pystyy erottamaan oman jalkatyöskentelyn vientimerkeistä.
Kursseja harjoituksista puhumattakaan varmaan aivan liian vähän. Yksittäisiä kertoja, joiden myötä varsinainen harjoittelu tapahtuu sitten lavalla. Hyvä tai huono asia, mutta minkäs teet. Uskoa omaan oppimiseen vielä on, mutta halu on vähän hiipunut viime aikoina. Ehkä kesän ja kärpästen lähestyminen saa muutosta aikaan. Tosin yleensä kurssit taitavat olla enempi päättymässä silloin.
Avainsanat: harjoittelu, kuvio, naistentanssit, rytmi, tanssinopetus