Tätä ketjua lukiessa tuli mieleen, että aina kannattaa muistaa, että me ihmiset olemme yksilöitä. Erilaiset piirteet tekevät meistä myös erilaisia tanssijoita. Olen samaa mieltä, että naisen muussa elämässä näkyvä voimakastahtoisuus ei aina näy tanssilattialla. Ainakin olen kuullut tällaista väitettävän (onneksi).
Erilaisuus ei ole väärää. Pitäisi jaksaa asettua toisen asemaan.
Erilaisuus tanssimusiikin ilmentämisessä voi johtua myös aistien eroista. Esimerkiksi kuuloaistissa on yllättävän isoa yksilöllisiä eroa. Huomasin taannoin hyvillä kuulokkeilla kuunnellessani, että itse en kuullut selvästi musiikissa rumpujen ääntä, mutta joku puhallin tuntui olevan häisitsevän kovaääninen. Samasta musiikista samalla volyymilla toinen kuuli rummutuksen selvästi eikä puhaltimien ääntä ollenkaan ylivoimakkaana. Olisi mielenkiintoista laittaa kuulokokeen käyrät vierekkäinen ja tarkistaa asia myös teoreettisesti.
Täällä varmaan on asantuntijoita tuohon kuuloasiaan, mistä erilaisuudet johtunevat?
Ajoituksesta sen verran: luin arvostetun tanssinopettajan antaman lauseen: Pari tanssii tahdissa, kun askelia otettaessa painonsiirto osuu musiikin iskuihin. Tästä asiasta on joskus salilla väännetty kättä (melkein).