Tänä aamuna on kovin hallitsevasti ollut esillä itsekkyys ja sen oikeutus tanssilavoilla. Itsekyyteen toki aina löytyy oikeutus, mutta saattaisiko tällä olla jokin seuraus ynpäristön suhtautumiseen meihin? Mistähän kumpuaakaan se tavaton katkeruus, joka ns. tavallisilla tanssijoilla on tanssin harrastajia kohtaan?
Onneksi oikeasti suurin osa lavatansseista kävijöistä tiedostavat käyvänsä _seuratansseissa_, joissa oman viihtyvyyden edellytys on muidenkin viihtyminen. Kokemukseni mukaan onnellisimpia ovat ihmiset, jotka iloitsevat tuottaessaan iloa toisille ihmisille. Ei vähemmän taitavien tanssittaminen ole kaikille todellekaan pois omasta viihtyvyydestä, kemioista huolimatta. Tietysti tässäkin on rajansa, turha on taas edes ajutuksissaan pystytellä sitä olkinukkea ja miettiä millaisia epätoivottavia kokemuksia voi tulla vastaan. Ne ovat kuitenkin hyvin pieni poikkeus. Kuten täällä on jo sanottua, ei pari tanssia illassa ole paljon pois niistä "parhaista".
Toki kukin saa jatkaa hakuja tavallaan, minkä ajattelee itselleen parhaiten sopivan, mutta ei kannata suuttua, jos kalikka kalahtaa nilkkaan kengänkannan sijasta. Itse haen mieluummin vähemmän kokenutta tanssijaa, joka on iloinen tanssituksesta ja sen myös osoittaa kuin kokeneempaa, joka ehkä on tyytyväinen tanssiin, mutta osoittaa, ettei tämä nyt kyllä ollut aivan sitä mitä toivoin. Toki kiusaan kokeneempiakin välillä oppiakseni lisää. Toisaalta esimerkiksi mikä onkaan parempaa viennin opettelua, kuin pari, joka ei osaa kunnolla edes vaihtoaskelta, mutta on innokas opettelemaan.