Mr.P:n tekstiin muutamia kommentteja sellaiselta, joka on harrastanut tanssia joitakin vuosia huvikseen tai vuosikymmeniä, tähtäämättä nyt senkummemmin huippusuorituksiin (tuli taas tuo suoritussana, piru vieköön). Ja oppineeko "vanha koira" enää uusia temppujakaan. Oikeastaan muutaman vuoden kursseillakäynneillä saavutin tavoitteni, jos joskus satun hakurivistöön, niin ei tarvitse lähteä karkuun musiikin soidessa. Tietenkin itsearvioiden sen paikan siellä rivistössä, milloin eturivissä, milloin jonkun selän takana tai milloin peränurkassa.
"mutta itse haluaisin aina siihen HURMIOOON !" Tuntuneeko se hurmio enää millekään, jos siihen aina pitää päästä. Se on vähän sama, kun jotkut ajattelevat, että lasten täytyy käydä kaikki virikkeet läpi, että olisivat tyytväisiä, kun se hyvä olo yleensä löytyy niistä perusasioista. Että kannattaneeko sinne nyt aina niin sitkeästi pyrkiä.
" Miksi huippuurheilijoilla on huippu tukijoukot? " Siksi, että huippu-urheilijat pääsisivät KILPAILUISSA huippusuoritukseen. Erottaisin lavatanssit ja tanssikilpailut. Ilmeisesti olet menestykseen tähtäävä kilpatanssija?
"Siis jos opettaja antaa virheellisiä malleja, niin sinä usein opit ne virheelliseksi. Esm. Toinen on oppinut oikean kehonkäytön ja toinen on oppinut tai tanssinut aina jäykässä asennossa, ei siinä se hyvä vienti tai seuraaminen auta kun keho on tottunut määrättyyn tapaan liikkua, eli ei auta kun sopeutua tilanteeseen parhaalla mahdollisella tavalla."
Eihän se aina ole opettajasta kiinni, ei läheskään. Senverran kauan olen liikuntaa harrastanut ja työkseni sitä tehnyt, valmentanutkin, että opettajalla ja opetuksella on tietenkin tärkeä rooli, mutta kaikki eivät urheilussakaan ole Vireneitä tai Keskisaloja. Jotkut eivät vaan sulavasti sitä estettä ylitä, vaikka olisi millainen maailmantähti ohjaajana. Mutta tietenkin me kaikki ymmärrämme, että harrasteohjaajia on kaikentasoisia, kuten on ammattilaisiakin. Kuka sitten mitäkin painottaa ja missä vaiheessa. Ja mihin sitten lavatanssiopetuksella tähdätään. Kyllä siinä oma roolinsa on oppilaan vastaanottokyvyssäkin, eikä aivan vähäinen.
"Kysympä vaan kuinka moni lavatanssiohjaaja on pätevä alalaan, eli osaa opettaa vartalon käytöä, vientiä,seuraamista, musiikin tulkintaa, eli ihan perus asioita, jotka tasissa on hallittava oikeastaan ennen yhdenkään kuviohässäkän oppimista, saatikka olisivat pedakokisesti päteviä ottamaan huomioon parhaat opetus tavat. Hienoa että näitä lavatanssi kursseja on ja että tulee uusia harrastajia, sieltä saa kipinän kun kynnys on matalalla, mutta pääsääntöisesti tulee niitä kävelijöitä jos ei hae ammattilaisilta lisä oppia."
Taidat tuntea hyvin valtakunnan kaikki ohjaajat, ne meidänkin seuran kymmenkunta ohjaajaa? Mutta tanssit varmaan itse tasolla, ettei tällainen tavallinen harrastaja osaa edes kuvitella? Ehkä niiden lavatanssikurssien perimmäinen tavoite on saada tanssiharrastus voimaan hyvin, kynnys madaltumaan lähtemään lavatansseihin. Kilpailut on sitten asia erikseen.
"Loppuun vielä kysyisin, oletteko kaikki saaneet kokea tanssiessa oikein todellisen tanssihurmion, täydellisen vapautumisen, liikkeen lennokkuuden, edes lähelle puolivälin tasoa siitä foksi clipistä, jonka nimm. Vanha mies, oli laittanut "foksin kosketus" ketjun alkuun ? Ja miltä se tuntui, ja mikä siihen johti, vai oliko se sittenkään vielä se todellinen hurmio ? "
Kun on reilut neljä vuosikymmentä noilla lavoilla käynyt, milloin enemmän tai milloin vähemmän, niin ei oikein enää tahdo muistaa niitä hurmioita. Luulen, että kaikki jotka vuosi toisensa jälkeen palaavat lavoille, jotain siitä tanssimisesta saavat.