"Yksi suurimmista syistä nuorten tansseissa käymättömyydelle on varmasti musiikki. Iskelmämusiikki on monelle punainen vaate. Nykyisenkaltainen suuntaus, jossa perinteiset tanssiorkesterit (Syke, Sinitaivas, Pekkaniskan pojat jne. jne...) ovat nousseet suureen suosioon tanssiväen keskuudessa, ei ainakaan edistä nuorten tanssimaan tuloa. Näiden kaltaiset orkesterit kiertävät vuoron perää ympäri Etelä-Suomen lavoja. Jos olisin vielä alle parikymppinen, eivät nuo orkesterit paljon jaksaisi kiinnostaa. Ne kun eivät kiinnosta nytkään.Missä ovat vetovoimaiset esiintyjät? Esim. Yölintu, Anna Eriksson, Annika Eklund, Suvi Teräsniska, Laura Voutilainen, Paula Koivuniemi (huippusuosittu nuorten keskuudessa) jne. jne..."
Kutriinan kirjoitus oli mielenkiintoinen ja nuorten tansseissa käymättömyydelle esittämäsi syyt osuivat monet todella naulan kantaan.
Minun oli kuitenkin pakko "tarttua kynään" lukiessani ajatuksiasi tanssimusiikista lavoilla. Mainitsemasi perinteiset tanssiyhtyeet (Sinitaivas, Syke, PNP) kun ovat mielestäni juuri niitä, jotka ovat saaneet nuoria lavalle nimenomaan tanssimaan. Tottahan Yölintu yms. iskelmäorkesterit ja -esiintyjät vetävät nuoriakin lavoille, mutta tuolloin kyseessä on usein bändin/artistin fanittaminen, ei niinkään tanssiminen. Itse pohdin kyseistä asiaa viime kesänä eksyessäni kerran Neljän Suoran "tansseihin" Rajavaaraan. Pidän kyllä kyseisen bändin musiikista, jota Iskelmällä soitetaan, mutta mielestäni NS sopii ehkä paremmin kuitenkin ravintoloiden esiintyjäksi. Heidän musiikkinsa kun ei ole erityisen tanssittavaa eivätkä kappaleiden-väli-monologit välttämättä jaksa kiinnostaa tanssimaan tullutta yleisöä.
Yhdyn Kutriinan mietteisiin siitä, että tanssikulttuuri on todella muuttunut sosiaalisesta kannsakäymisestä tekniikka- ja jopa suorituskeskeiseksi, mikä on todella sääli. Tästä johtuen tanssikansa ja muuten vain lavalle iskelmämusiikkia kuuntelemaan lähtevä porukka eivät välttämättä arvosta samoja esiintyjiä. Onkin aika haastavaa miettiä keinoja, joilla lavoista saataisiin kaikille, myös nuorisolle, avoimia kohtaamis- ja harrastepaikkoja. Itselläni ei ole tähän ratkaisua, vaikka nuori (22-v.) olenkin. Ehkäpä mielikuvat lavatansseista ja paritanssista ovat monelle nuorelle pelkkää nostalgiaa ja pölynpeittämää kansanperinnettä, eikä heillä ole käsitystä siitä, millaista lavoilla on tänä päivänä.