Olen Nalleneidin kanssa samoilla linjoilla. Mutta oikeassa ovat varmaan herratkin. Jos tavoitellaan kilpatanssi-tyyppistä tanssiasentoa, kontakti pariin pallean/lantion seudulla, vartalon yläosa irti, niin hartioiden taakse veto on luontevaa (Y-asento). Jos tanssitaan ylävartalokontaktissa (lievä A-asento), ei hartioiden taakse vetäminen ole omasta mielestäni yhtä luontevaa. Vähän liioiteltuna: syleileekö mies naista (seisaallaan) hartiat ryhdikkäästi takana, rinta rottingilla? :). En kuitenkaan väitä, etteikö tanssiminen ylävartalokontaktilla myös noin onnistuisi, jos siihen totuttautuu.
Muuten olen samaa mieltä hyvästä ryhdistä ja vartalon kannatuksesta.
Y- ja A-asennon paremmuuksista sinällään ei kannattane riidellä. Joku sanoo, että A-tyylillä jaloille on tilaa liikkua vapaasti, hartiat melko edessä ja miehen käsi kaukana naisen selässä (verrattuna hartia takana ja käsi naisen lavalla) säästää tilaa, miehen oikea kyynärpää ei tökötä ulos niin paljon. Lantiokontaktilla tanssiva taas saattaa mainita, että on hyvä kontakti ja voi ohjata daamia myös reisillä. Paljolti lienee tottumuskysymys, mihin on tottunut, siitä pitää.
Onko kilpatanssin omainen tyyli yleistymässä paljon tanssivien keskuudessa? Palstaa lueskellessani olen saanut tällaisen vaikutelman. Kovin monet tekniikkaneuvot tuntuvat tulevan kilpatanssimaailmasta, tämä ei ole moite, mutta seikka voi antaa yksipuolisen kuvan lukijalle. Ovatko tanssinohjaajat itse saaneet kilpatanssityyppisen koulutuksen? Jos kouluttajien tanssiperustana olisi argentiinalainen tango, olisi varmaan jonkinlainen A-tyyppinen tanssiasento se, jota neuvottaisiin. Hyvä varmaan, että on tuota diversiteettiä, onhan hiihdossakin kaksi tapaa käytössä, kummallakin on puolensa. Toisella pääsee lujaa, toisella pääsee myös umpihankea, mikä alkuperäinen tavoite olikin.
Avainsanat: argentiinalainen tango, tanssiasento, tanssiote