Tämä minun käsitys voi taas musiikista mitään tietämättömänä mennä täysin
metsään. Mutta metriä taitaa olla musiikin tutkijoidenkin aika vaikeaa
yksiselitteisesti ja lyhyesti kuvata. Esimerkiksi netistä löytyvässä pro
gradu-tutkielmassa
"Musiikillinen aikakokemus Steve Reichin sävellyksessä Music for a Large
Ensembleon" on Tony Elgland sivulta 12 (pdf s. 15) alkavan
kappaleen, otsikolla Metrin ja rytmin teoriaa, aloittanut sanoilla:
"Musiikillisen ajan tutkimuksessa viitataan usein musiikin metriin ja
rytmiin. Joskus nämä käsitteet sekoitetaan tai niiden suhde käsitetään
väärin." Seuraavalla sivulla hän kirjoittaa myös: "Metrin ja
rytmin hahmottamisen laeista ei ole päästy lopulliseen yksimielisyyteen. On
olemassa kuitenkin joitakin yleisesti hyväksyttyjä
hahmottamisperiaatteita." Ja hän on listannut oman tutkimuksensa
kannalta tärkeitä periaatteita sivun 13 alaosasta alkaen. Minä en niistä
metrin ja rytmin hahmottamisperiaatteista kykenisi sitten koostamaan
musiikin metrille mitään sen parempaa kun tuo tanssinetin Rytmin
tunnistamin-osiossa oleva määritelmä: "Jaksollisten rakenteiden kudosta
nimitetään musiikin metriksi." Elgland kirjoittaa että useat tutkijat
ovat kehitellet tuollaisia hahmottamisperiaatteita, mutta hänen
tutkielmassaan esittämänsä perustuvat J.D. Kramerin kirjaan "Time of
Music. New meanings, new temporalities, new litening strategies."
Tutkittavan sävellyksen metriikan muotoutumiseen vaikuttavia tekijöitä on
esitelty tutkielman sivulta 29 (pdf s. 32) alkavassa kappaleessa nimeltä
Metrin ja rytmin rakentumisperiaatteet.
Kopioin nyt tähän kuitenkin pätkän Elglandin tutkielman sivulta 13 (pdf s.
16), jos se selventäisi metrin käsitettä tai joku pystyisi sen perusteella
sorvaamaan lyhyen ja kattavan musiikin metrin määritelmän.
Yleensä metrin ajatellaan olevan intuitiivisesti tunnettu säännöllinen
perusta, jota vasten rytmi rakentuu ja hahmotetaan. Tämä käsitys ei ole
aivan väärä; metri on jotakin laajempaa ja stabiilimpaa kuin rytmi. Voimme
ajatella esimerkiksi musiikkia, joka on täynnä synkooppeja ja aksentteja,
jotka ymmärretään juuri pysyvän metrin luomaa taustaa vasten. Rytmi
vaikuttaa kuitenkin metrisen perustan muotoutumiseen. Näin ollen metriä
voidaan myös muuttaa rytmin avulla. Metri voi olla musiikista riippuen
täysin mekaaninen tai hyvinkin joustava ja vaihteleva. Metriä ei siis pidä
ajatella musiikin ulkopuolisena abstraktina laskurina tai täysin
kuvitteellisena ilmiönä vaan ennemmin musiikin sisäisenä kellona, jonka
kulkua musiikilliset tekijät määräävät. Metriä ja rytmiä kuvataan usein
hierarkkisena kokonaisuutena. (Kramer 1988, 81-82.)
Metrin ja rytmin hahmottamisen kannalta tärkeitä ovat aksentit, joita
Kramerin mukaan on kolmea tyyppiä: Soittajan tekemä aksentti, rytminen
aksentti ja metrinen aksentti (Kramer 1988, 86). Rytmisen aksentin Kramer
määrittelee lyhyeksi ajanjaksoksi (lyhyt sävel tai pitemmän sävelen alku),
joka on lyhyen rytmisen kokonaisuuden eli rytmisen ryhmän polttopiste
(Kramer 1988, 454). Metrinen aksentti on puolestaan piste aikajanalla, joka
aloittaa tahdin tai mahdollisesti useampien tahtien muodostaman hypertahdin,
jollakin hierarkkisella tasolla (Kramer 1988, 453).
Myös netistä löytyvästä Musiikki lehdessä olleesta kirjoituksesta
Musiikkiteknologia kognitiivisen musiikintutkimuksen renkinä voi lukea
millaisia teknologisia apukeinoja löytyy musiikin metrin hahmoittamiseen.
Siinä kirjoituksessa metristä hierarkiaa on kuvailtu seuraavin sanoin:
"Lerdahlin ja Jackendoffin mukaan länsimaisen musiikin metri koostuu
hierarkkisesti järjestäytyneiden vahvojen ja heikkojen iskujen vaihtelusta.
Korkeimmalla hierarkiatasolla olevat sävelet sijaitsevat tahdin
ensimmäisellä iskulla, seuraavaksi korkeimmat tahdin keskellä jne., metristä
riippuen." (Lerdahl, Fred - Ray Jackendoff 1983. A generative theory of
tonal music. Cambridge, MA: MIT Press.)