"mitkä elementit musiikissa (tahtilajin ja tempon lisäksi) saavat meidät kokemaan kappaleen kuuluvaksi tiettyyn tanssilajiin. Ja mikä tekee jotkin kappaleet lajissaan erityisen tanssittaviksi."
Koska kysymys on "aika" laaja, en edes yritä vastata kaikkien lajien osalta, vaan aloitan muutamasta. Ja kyseessä on nyt vain omat tuntemukseni. Makuja on varmasti muitakin.
Puhdas foksi / puolikkaan jouston fusku:
Basso soittaa parittomille iskuille (eli musiikkitermein puolikkaita).
Rumpali soittaa lautasiin(?) pehmeästi esim. "käss-säätsä,
käss-säätsä" eli kolmimuunteisesti.
Laulaja korostaa parittomia iskuja.
Jive:
Rullaava basso, eli basso soittaa joka iskulle (eli musiikkitermein
neljäsosia).
Rumpali soittaa lautasilla(?) "tsih-ka-TSAH-ka", eli
kolmimuunteisesti, "kakkosta" ja "nelosta" korostaen
(musiikkiterminä takapotku???).
Kepeä, kevyt tunnelma.
Boogie woogie:
Rullaava basso, eli kuten jivessäkin, mutta basso kuuluu huomattavasti
selvemmin.
Rytmisoittimet (lyömäsoittimet, piano, jne.) soittaa kolmimuunteisesti
Kappaleessa on "raskaampi", "jykevämpi" tunnelma kuin
jivessä.
Swing, lindy hop:
Rullaava basso.
Rumpali soittaa lautasiin(?) (virveliin?) pehmeästi (sudilla?)
"käs-säätsä", "tsih-ka-TSAH-ka" ym. kolmimuunteista.
Trumpetin saundi vie minut aina swing-fiiliksiin.
Bugg:
Rullaava basso, eli joka iskulle.
Voi olla suoraa ("ti-ki-ta-ki") tai kolmimuunteista
("tik-ki-tak-ki"), mutta oman bugg-jalan alle menee suora paremmin
(kolmimuunteiset tanssin mieluummin BW:na/jivenä).
Jenkka:
Painotetaan parittomia iskuja.
Selkeä rakenne: Fraasi pituus 8 tahtia, fraasin lopun kolmea viimeistä
iskua korostetaan.
Cha cha:
Lehmänkello (tai vast.) kilkattaa napakasti joka iskulle (=neljäsosia).
Joku lyömäsoitin soittaa selvästi "nel-et".
Quiron tapainen "kurrr-zah-ka, kurrr-zah-ka" lisää tunnelmaa.
Avainsanat: boogie woogie, bugg, cha cha cha, foksi, fusku, jenkka, jive, lindy hop