Olipa kerran kuningas ja hänellä kuvankaunis prisessa. Prinsessan intohimo oli tanssiminen. Monissa tansseissa oli hän käynyt, mutta mistään ei ollut löytänyt kelvollista tanssittajaa. Prinsessa oli aina surullinen ja sinisissä silmissään loistivat kyyneleet.
Kuningas halusi prinsessan olevan onnellinen ja lähetti sanansaattajat ympäri valtakuntaa julistamaan kuninkaan viestiä:
”Joka keskiviikko kuninkaan linnassa järjestetään suurtanssiaiset. Se kavaljeeri, joka saa tanssillaan prinsessan hyväksynnän, saa prinsessan puolisokseen ja puolet valtakuntaa hallintaansa.”
Prinssit läheltä ja kaukaa saapuivat kuninkaan tanssiaisiin, mutta prinsessa ei hyväksynyt ainuttakaan:
- ensimmäisellä oli lapaluut kuin enkelin siivet
- toinen ei polkalle toennut
- kolmas kompuroi parketilla
- neljännellä neidin elkeet
- viidennellä vinkui henki
- kuudennella kuulossa vikaa
- seitsemäs kuin seipään niellyt
- kahdeksannella kamala känni
- jne
Kuninkaanlinnan takamaastossa oli köyhän torpparin ankea mökki. Siinä asusti torppari ja hänen seitsemän poikaansa. Kaikki he olivat työteliästä ja kunnon väkeä, paitsi se nuorin. Päivät makoili uuninpankolla, välillä sikoja syötteli ja yöt kuluivat kuten päivätkin.
Veljekset päättivät lähteä prinsessaa tanssittamaan, paitsi se nuorin, joka ei makaamiseltaan kerennyt. Hyvin ei käynyt veljille: kellä työn kovettamat kädet, kellä multaa kynsien alla, kellä mitäkin, eikä kukaan heistä tanssia osannut.
Kuukausia oli kuninkaan tanssiaisia pidetty, eikä prinsessa ollut mieleistään tanssittajaa löytänyt. Nyt päätti sikopaimen, se nuorin veljistä, koittaa myös onneaan ja lähteä kuninkaallisiin keskiviikkotansseihin.
Kun sikopaimen astui tanssisaliin, musiikki taukosi: kaikki katsoivat resuista, likaista ja paljasjalkaista kuvatusta. Rohkeasti haki sikopaimen prinsessan tanssiin ja kuinka ollakaan: kaikki tanssit sujuivat kuin unelma ja prinsessan kasvoille nousi onnellinen hymy.
Sikopaimen ja prinsessa menivät naimisiin ja sikopaimen sai puolet valtakuntaa, sen joutomaan. Jälleen kuluivat sikopaimen päivät uuninpankolla maaten ja välillä sikoja syöttäen. Prinsessa ihmettelemään:
- Eihän sinun enää tarvitse sikoja syöttää, kyllä piiat sen tekevät.
- Vaan on minun pidettävä huolta tanssitaidostani. Huiskut oppii, kun liukastuu sian sontaan, samalla oppii pitkät liukuvat askeleet. Polkkaamaan joutuu, kun karju varpaille polkaisee. Porsaiden syöttäminen on hyvää harjoitusta naistenhaulle, ne kun tunkevat kaikki yhtä aikaa purtilolle. Viemiseen saa hyvän tuntuman, kun vie emakkoa karjulle.
Niinpä sikopaimen jatkoi sikojen hoitamista ja prinsessa oli onnellinen...
Avainsanat: Unelmayhtye, jalkatekniikka, polkka