Usein löydän itseni ajatuksissani laittamassa orkestereita paremmuusjärjestykseen. Näin kai sitä tekee moni muukin. Siinä kohtaa kun 500:lle eri orkesterille olin antanut kouluarvosan ja hyvin monille olin arvosanaa muuttanut, niin aloin katselemaan puhelinluettelosta hyvien psykiatrien nimiä. Jäi menemättä, mutta niin jäi arvosanojen antaminenkin siitä eteenpäin.
Hyvän tanssiorkesterin kriteerit vaihtuvat tanssitaidon ja elämäntilanteen /-katsomuksen mukaan melko sukkelaan. Jos se väite, että 70 % musiikista kuullaan silmillä, pitää paikkansa, niin sen mukaan orkesteri voi soittaa lähes mitä ja miten vain, kunhan porukka ihmisinä miellyttää yleisöään. Esimerkiksi rockin puolella näin näyttäisi vahvasti olevan asianlaita (tyyppiä Madonna).
Ulkomusikaalisten tekijöiden korostuminen tanssiorkesterien kohdalla on kai tosiasia. Jos orkestereille tehtäisiin vain kuunteluun perustuvat sokkotestit heidän soitostaan, niin olisi mielenkiintoista nähdä nämä tulokset. Helposti tulee mieleen, että moni pintaorkesteri ei huippupisteille pääsisi tässä kisassa.
Sitten on tietenkin järjestäjän kannalta tärkeä näkökulma eli se, että orkesterin pitää tuoda paikalle paljon kaljankittaajia, koska se porukka tekee talolle varsinaisen tilin. Siten esimerkiksi kehä 3:n tuntumassa Pavi tekee hatunnostonarvoisen poikkeuksen - siellä ei alkoholijuomia tarjoilla. Tanssiravintolat puolestaan usein antavat tarkat ohjeet orkestereille siitä mitä soitetaan missäkin illan vaiheessa, jotta kaljahanat pysyvät auki.