Aika vähän on nyt tullut ajeltua pitempiä tanssimatkoja. Yhä useammin tulee jäätyä ihan tähän lähelle vaan.
Vaan sitten Julia ilmoitti tulevansa Pyhäsalmelle. Ja miss' Julia, siell' Elisa, ainakin jos välimatka ei mene kovin paljon yli kahdensadan kilometrin.
Hauska ja hikinen tuli Pyhäsalmen-illasta. Oikein huvittaa, kun ajattelee, miten sitä kesätansseihin lähtiessään asettelee hiuksiaan kotona, katsoo, että ne varmasti ovat nätisti ja suihkuttaa lakkaa päälle. Ja sitten, tunnin sisällä tanssien alkamisesta on kuin uitettu rotta.
Minua kyllä säälittää ne miehet, jotka lähtevät kanssani tanssimaan ja yrittävät sitten keskustella. Minä en kerta kaikkiaan osaa tehdä kahta asiaa yhtä aikaa. Enkä yleensä saa edes selvää siitä, mitä toinen puhuu, kun orkesteri soittaa, sillä tanssiorkesterihan soittaa yleensä kovaa. Minulla on sitten kaksi mahdollisuutta: huutaa koko ajan että MITÄ?, tai nyökytellä. Yleensä nyökyttelen. Herra tietää, mihin kaikkeen olen tullut suostuneeksi :D
Kiitos kuitenkin kaikille tanssikumppaneille, niin puhuville kuin puhumattomille. Erityisen iloinen olen siitä, että sain tanssia masurkan. Enpä arvannut silloin, kun lähdin opettelemaan foksia, jotta pärjäisin ravintolatansseissa, että joskus vielä hyppisin ja pyörisin kansantanssimusiikin tahtiin isolla lavalattialla :)
Minulla on meneillään kunnonkohotusprojekti, tähtäimenä polkkaan pystyminen. Se kestänee monta vuotta, mutta uskon, että se kannattaa. En ole nimittäin vielä nähnyt yhdenkään parin keskustelevan polkan aikana.
Monta muuta mukavaa tanssia tuli masurkan lisäksi. Oli myös hauska nähdä Julian lisäksi muita palstatuttuja, niin naisia kuin miehiäkin. Viihdyin lattialla kahdeksasta vähän yli kahteentoista, mistä yltiöpäisyydestä sain aamuyöllä maksaa jalkakramppeina.
Yöllä ajaminen on ihanaa. Se on parasta mitä tiedän. En sano, että se on parempaa kuin tanssi, koska silloin minua ei hakisi enää kukaan, mutta on se. Harmitti vain, kun edessäni ajoi parikin rekkaa, enkä uskaltanut ohittaa niitä. Meni alinopeudeksi, ja muutenkin olisi ollut mukavaa, jos olisi ollut vain tie, kuu ja minä.
Olisikohan mahdollista varata nelostiestä tiettynä yönä pariksi tunniksi sellaisen parinsadan kilometrin pätkän ihan itselleen? Saisi ajaa rauhassa.
Toinen mahdollisuus on, että alkaisin rekkakuskiksi. Niistä rekoista nimittäin toinen ohitti toisen, ja minä ajattelin, että uskaltaisin minäkin, jos olisi noin paljon massaa alla.
Minua vain mietityttää, kun henkilöautollakin peruuttaminen on minulle vaikeaa, että mahtaako rekan peruuttaminen minulta ikinä onnistua. Toisaalta, kun olen oppinut tanssimaan, oppisin varmasti myös peruuttamaan rekan. Aikaa siinä saattaisi mennä saman verran kuin tanssin opettelussa, eli muutama vuosi. Siirtyisin ehkä rekkakuskikoulunpenkiltä suoraan eläkkeelle?
Mutta tässä minä taas höpisen mitä sattuu. Jos oikein muistan, tämä on tanssiaiheinen keskustelupalsta, ja täällä pysytään tiukasti asiassa ;)
Minäpä lähden etsiskelemään, jos rekkakuskeilla olisi oma keskustelupalsta. Minulla olisi heille pari kysymystä. Peruuttamisesta, ja eläkkeistä.
Kirjoittajan avainsanat: pyhäsalmen lava