"Yleinen ja vallitseva käytäntö.." En osaa sanoa onko, mutta minusta sen ainakin kuuluisi niin olla. Syy on aivan selvä: Ketään ei pidä pakottaa tanssimaan asennossa jossa ei itse tunne oloaan hyväksi tai luontevaksi. Useimmiten kokemukseni mukaan kyseessä on mies joka rutistaa naisen tiiviisti syliinsä. Toki tilanne voi mennä toisinkin päin, eli siis nainen tuppaa väen vängällä iholle, vaikka mies yrittää pitää etäisyyttä suurempana, mutta jotenkin minusta tuntuu, että yleensä tilanne on päinvastoin.
Itse olen lukemattomia kertoja yrittänyt työntää itseäni kauemmas ja korjata ikävän tuntuista asentoani miehen rutistaessa minua lähemmäs. Haluni etäisyyden ottamiseen ei välttämättä ole kavaljeerin epämiellyttävä haju, hikisyys tms. vaan yksinkertaisesti huono tanssiasento. Mies esim. nojaa eteenpäin "kaatuen" päälleni, työntää oikeaa kättäni pitkälle selkäni taakse ja painaa selästä lähemmäs. Lopputulos on ikävän kiero asento jossa naisen selkä vääntyy korkkiruuviksi. Tällöin mieluummin jo tanssin vähän etäämmällä ja suorassa, kuin väännettynä puoliksi solmuun.
Monelle tanssin fyysinen läheisyyskin saattaa olla ongelma. Ei haluta tanssia tiiviisti vartalokontaktissa esim. puolison tai silkan ujouden vuoksi. Usein myös aloittelevat, vähemmän kokeneet tanssijat kokevat vartalokontaktin vielä vaikeana ja häiritsevänä.
Siksi minusta on hyvä opetella tähän raamiajatteluun, jota mm. Aaltoset opettavat tunneillaan aivan yleisesti. Mies antaa kehykset tarjolle ja nainen asettuu kehyksiin mukavasti. Huom. Asettua kehyksiin mukavasti, tarkoittaa mukavasti kummallekin osapuolelle! Naisella ei ole sen suurempaa oikeutta aiheuttaa miehelle epämiellyttävää oloa esim. roikkumalla hartiassa tai tuppaamalla aivan kiinni jos mies selvästi yrittää vetäytyä vähän loitommaksi.
Ideaalinen tanssiasento on luontevan vakaa, ote on jäntevä, mutta suhteellisen kevyt ja kumpikin osapuoli kantaa itse oman kehonsa. Raamit eivät ole betoniin valetut, vaan joustavat antaen kummankin keholle mahdollisuuden liikkua. Raamit ovat olemassa riippumatta siitä onko vartalokontakti olemassa vai eikö ole.