Juhannuspäivän tanssit Jenkkapirtillä [Tanssipaikat] (Aito 2009-06-23 8:29)
Olin jo aikeissa olla kirjoittamatta mitään koko juhannuksen tansseista, kun en heti niiden jälkeen ehtinyt, mutta kun eilen aloin taas muistella noita juhannuksen huippuihania tansseja, ajattelin että haluan jakaa sen myös täällä.
Tarina on pitkä, mutta rivien yli saa hyppiä, rivien välistä taas ei kannata mitään lukea. Voi nimittäin mennä oletukset pahasti metsään. No tarina alkaa kaukaa, siitä kun päätimme Savonpoejan kanssa että minun allergikkopoikaani ei voi viedä SP:n kotipuoleen juhannukseksi niinkuin aiemmin oltiin suunniteltu koska allergiat oli alkaneet taas pahasti oireilla ja hyttysiäkin on tänä kesänä paljon enemmän kuin aiemmin. No päätettiin että SP hakee tyttärensä sieltä kaukaa ja viettää siellä juhannuksen. A-P-U-A. Juhannus erossa omasta rakkaasta. Ei tulisi mitään. No minä oon niin monessa liemessä keitetty, että pakkohan sitä oli pärjätä. Mutta koska juhannus on myös tanssillinen juhla, olisin halunnut mennä juhannuksen aikana edes kerran tansseihin. Mutta pojan hoitopaikat (ne mihin allergista lasta voi viedä) ovat tähän asti olleet ihan tasan kahdessa paikassa mahdollisia ja kumpikaan ei voinut auttaa asiaa. Mutta Paavolla on rakastava ja huolehtiva isä, joka keksi että Paavo on jo niin iso poika että voisi mennä hänen vanhemmilleen juhannuksena yökylään. Poika oli aivan innoissaan. Ekaa kertaa ukin luo yökylään, ou jee. No ukin innostuksesta en kerro mitään, mutta voin sanoa että se oli vähintään yhtä kovaa kuin Paavonkin, mummosta puhumattakaan. Saada nyt ainoa lapsenlapsi vihdoin yökylään heillekin.
No sitten tuli juhannus, tostaina lähti Savolainen "pohjoiseen" ja me jäätiin pojan kanssa kotiin. Käytiin minun mummolla, ajeltiin skootterilla, tapasimme minun siskon perhettä jotka oli tulleet ennen ulkomaan matkaansa käymään meidän suunnalla jne. Juhannusaattona sitten tulikin pahasti mutkia matkaan ja rankan ajomatkan jälkeen Savolainen olikin juhannusaattona takaisin kotona, juuri sopivasti ennen meidän saunavuoron loppumista. Aina nuo suunnitelmat ei mene niinkuin toivoisi tai tahtoisi. No, minä sitten kertomaan Paavolle että SP tuleekin tyttärensä kanssa kotiin eikä hänen siis tarvisi mennäkään ukille yökylään. No itkuhan siitä pääsi ja poika oli tosi harmissaan. Kysyin haluaako silti mennä ja poika ei meinannut pöksyissään pysyä kun lauantai-ilta koitti ja lähdin viemään häntä ukin ja mummon luo. Makuupussi toisessa ja oma tyyny toisessa kädessä hän painatti mummolan ovelle ja kun päästiin sisään ja neuvoin lääkkeiden käytössä, poika tuumas että kyllä hän osaa, lähde äiti sinä vain hyvillä mielin kotiin ja sinne tansseihin.
No nyt oli sitten tilanne se, että minulla oli lapselle hoitopaikka ja vieläpä kaksi mahdollista seuralaista tansseihin. Viime juhannuksena tosin olin saanut aikamoisen ryöpyn päälleni kun "raahasin" Savolaisen tyttären juhannustansseihin muutamaksi tunniksi tanssimaan kanssani. Tällä kertaa Tyttö ei halunnut lähteä vaan halusi jäädä yksin meille ja halusi että me päästäis kahdestaan tanssimaan, niin me sitten lähdettiin. Vuokrattiin filmi hänelle, ostettiin herkkuja ja lähdettiin. Pari kertaa tanssien aikana soitettiin hänelle että kaikki on hyvin ja kaikki oli tosi hyvin. No tämä ei ilmeisesti huolenpidoksi kelvannut koska yöllä sitten sain lukea toisaalta netistä miten olen huono äitipuoli kun jätän lapsen yksin "kotiin". Ehkä olen, ehkä en, mutta ei sitä silti tarvitse julkisesti mihinkään kirjoitella. Eikä varsinkaan kenenkään toisen tunnuksilla !!!!!!!!!!
No mutta itse tansseihin. Aika pitkästi oon höpöttäny kaikkea muuta, mutta mulla on nyt puheripuli joten suotakoon se minulle. Haettiin yksi ihana ystävätär vielä kyytiin menomatkalla ja meillä kummallakin on vähän kehnoja kokemuksia Finkkutansseista. Noin niinku siitä että silloin vähän huonommin haetaan. No minä iskin valkoiset kenkäni siihen missikorokkeelle (portaille missä naiset seisoo) ja siitä ja välillä aika paljon muualtakin kuin rivistä, haettiin tosi hyvin. Sain tanssia loistavan paljon, mitä ihanimmissa syleissä ja mitä ihmeellisimpiä koukeroita tanssien. Naistenhaullakin oli kärppääkin nopeampi, jos en muuta keksinyt niin kävelimpä miehen perässä kun häntä palautettiin riviin ja sillä lailla sain ainakin yhden ihanuuden haettua.
Väkeä oli minusta vähemmän kuin vuosi sitten samoissa tansseissa. Mikä oli kyllä minun kantilta katsottuna ainakin, vain positiivinen asia. Paljon oli nytkin väkeä ja paljon ihania naisia ja miehiä joiden kanssa oli aivan ihanaa jutella, halailla ja tanssia.
Ainoa "pettymys" illassa voisi sanoa olleen se, kun Kissanaista ei tullut koko iltana. No toisaalta ihan hyvä, en tiedä mikä kissa tai kollitappelu siitä olisi vielä tullut ;D joten ihan hyvä kun ei tullut! Finkut soitteli minusta nyt enemmän niitä ihania slovareita kuin yleensä ja minähän se niistä tykkään kuin hullu mistäkin. Aivan mahtavia fiilistelyitä nytkin pääsin toteuttamaan. Se on huippu tunne kun huomaa osaavansa mennä miehen mutkittelun ja koukertelun tahdissa. Siinä tulee tunne, että osaa tulkita toista ihmistä. Ja seurata. Ja että toinen osaa tulkita minulle hänen fiiliksiään niin että minä otan ne ikäänkuin omiksi ja hetken päästä ne fiilikset onkin sitten yhteisiä. Kun onnistuneen kappaleen jälkeen katson miestä silmiin ja näen saman hymyn miehen silmistä ja kasvoista kuin omallanikin on, tulen suunnattoman onnelliseksi. Niin nytkin lauantaina monta kertaa. Ja vielä kun Savolaisen kanssa onnistuttiin tanssimaan PNP:n Seitsemän päivää ja pari muutakin ihanaa slovaria, niin sydän tuntui melkein pomppaavan ulos rinnasta.
Ilta oli siis enemmmän kuin odotusten mukainen. Aivan loistava. Lämmin kiitos kaikille teille jotka osallistuitte sen toteuttamiseen. Niin kotona kuin tuolla tansseissakin. Juhannuksesta tuli sittenkin juhannus :D täynnä rakkautta ja läheisyyttä! Kiitos!