Muutamana sunnuntai-iltana olen katsellut Tanssii tähtien kanssa -ohjelemaa. Siitä olen oppinut paljon uusia kuvioita ja keinoja menestykseni parantamiseen.
Viime lauantaina olin taas Pavilla ja kuinka ollakaan, naisten rivissä näin neidon, jota olin jo kauan ihaillut: hänen ryhtinsä oli virheetön, tanssitaitonsa oivallinen, ulkonäkönsä tuunattu ja pisteenä kaiken päällä hänen yllään oli elegantti, musta luonnonsillkinen mekko.
Kokosin kaiken rohkeuteni ja hain häntä tanssiin. Jostain syystä hän suostui ja ylpeänä johdattelin hänet parketille. Käytin kaikki Tannssii tähtien kanssa -ohjelmasta oppimani kuviot ja tanssin päätin nykyiseen tapaan pyyhkimällä neidolla keskilattian ja sinkauttamalla hänet sitten salin nurkkaan. Kolahdus kertoi, että perille meni. Väki katsoi silmät suurina taidokasta esitystäni.
Neito nousi ylös ja lähti kiivain askelin tulemaan kohti. Tiesin odottaa kiitosta, ehkäpä suukkokin olisi tulossa, halauksesta nyt puhumattakaan. Suljin silmän, levitin käteni vastaanottamaan tuota ihanaa neitoa. Kiivaat askeleet lähenivät, saapuivat ihan kohdalle - ja silloin se tapahtui: jotain, mitä koskaan en olisi odottanut tanssilattialla kokevani: Doppler-ilmiö!
Juuri ohitushetkellä korkojen kopinan taajuus pidentyi, syntyi sama ilmiö, kuin junan ajaessa ohi ja viheltäessä samaan aikaan: korkea ääni muuttuu hetkessä matalammaksi. Avasin silmäni ja katsoin narikkaa kohti rientävän neidon oudon harmaata selkää.
Jospa parketin luistoa parannettaisi jatkossa jollain mustalla aineella näitten nykyisten valkoisten jauheiden asemasta!
Kirjoittajan avainsanat: Pavi
Palvelimen avainsanat: Helsinki Pavi (Vantaa)