Taas kerran olin saapunut Paville löytääkseni unelmieni tanssikumppanin. Aikani katseltuani tanssivaa joukkoa, huomasin neidon, jonka olin jo edellisellä tanssikerrallani toissavuonna huomannut. Hän tanssi kevyesti, taivutti selkää oikeaoppisesti tuosta lapojen alta ja hymyili hurmaavasti. Besame Muchon ensisävelten kajahtaessa ilmoille riensin hakemaan.
- Enpä taida tulla. Noissa vaatteissa näytät ihan eläkeläiseltä.
Toden totta: isältä perimäni pussihousut, reinot ja henkselit olivat aika vanhahtavat, mutta ruutupaita oli sentään ihan uusi.
Seuraavan viikon kiersin kauppoja ja uusin vaatevarastoni. Keskiviikkona olin jälleen Pavilla. Olinkohan nyt pukeutunut riittävän nuorekkaasti? Hupparin huppu esti minua näkemästä sivuille ja lököttävien farkkujen viisisenttinen vetoketju tuntui olevan melkein polvissa. Kaiken kruunasivat uudet spittarit. Niissä oli niin pitkä kärki, että täytyi käydä keskilattialla kääntymässä. Hain taas unelmieni neitoa.
- Kuulehan nyt! Ei vaatteet tee sinusta nuorukaista. Tuo eläkeläiskalju loistaa jo kaukaa!
Tilasin ajan Rolfin klinikalle hiusten siirtoon. Siellä todettiin niskahiuksetkin jo liian harventuneiksi, mutta päätettiin ottaa siirrettävät karvat hieman alempaa. Pistokkaat juurtuivat hyvin ja pian olinkin taas Pavilla.
- Ihana käkkärätukka sinulla! Näytät ihan maahanmuuttajalta. Paitsi että ihosi on kovin kalpea.
Seuraavat kaksi viikkoa kulutin solariumin sarjakorttiani Topeliuksen kadun uimahallilla. Sitten jälleen Paville.
- Voi ei! Nyt ihosi ihosi väri muistuttaa enemmän elävältä keitettyä sikaa kuin Wilsonin pintaa.
Annoin ihoni värin tasaantua seuraavan kuukauden. Ja uudelleen Paville.
- Nyt näyttää paremmalle. Mutta ne sun keskustelunaiheet, formula ja nettipokeri, ei ne kiinnosta. Jospa osaisit ennustaa, keskustella horoskoopeista ja sisustamisesta.
Ilmoittautuiduin Vuokko Cocon Tarot-kurssille, ostin pari kirjaa kädestä ennustamisesta ja yhden jalasta, katselin yökaudet Pientä pintaremonttia. Lopulta uskaltauduin taas Paville.
- Tuletko kahville, ennustan poroista.
- En tule vaikka ennustaisit hirvistä! Aikaa on kulunut ja maailma
muuttunut. Nyt arvostetaan retrovaateita, minimalismia kampauksissa ja
luontaistaloutta. Taidanpa hakea tuota jännittävän oloista nuorukaista. Se
varmaan tietää metsästyksestä.
Katsoin ojennetun käden suuntaa. Siellä seisoi sileäksi ajeltu Murphy minun reinoissani, pussihousuissani ja ruutupaidassani. Oli varmaan löytänyt ne kirpparilta. Suraavalla kerralla heitän vanhat vaatteeni suoraan roskiin ilman mitään kierrätystä.
Tunsin itseni epäonnistuneeksi ja tarpeettomaksi. Juuri kun olin lähdössä, kaiuttimista alkoi kuulua Anniinan sävelet. Lempikappaleeni! Silloin parketin yli, suoraan minua kohti, riensi nuori sinipukuinen neito. Vaalea poninhäntä heilui tarmokkaasti puolelta toiselle. Neidon askel oli määrätietoinen ja vakaa. Hetkeksi suljin silmäni ja kuvittelin tanssiamme: piitkiä viiipyileviä askeleita, nousuja varpaille…
- Josef?
Nyökkäsin onnellisena. Neito katsoi silmiini ja tarttui lujalla otteella käsivarteeni. Vihdoinkin nainen, joka tuntui tietävän mitä halusi. Neito lähti viemään suoraan ulko-ovelle: askel oli pitkä, mutta ei viipyilevä.
- Mihinkäs nyt?
- Kuulusteluihin. Olet ahdistellut naisia täällä Pavilla jo kuukausien
ajan.
Istuin auton takapenkillä ja kuuntelin sireenin ulvontaa. Pian kuulisin tuomarien pisteet…
Kirjoittajan avainsanat: Pavi
Palvelimen avainsanat: Helsinki Pavi (Vantaa)