Oli tilaisuus päästä kuuntelemaan Martti Metsäkedon esitystä tanssimusiikista ja erityisesti eri tyyleistä ja lajeista. Sanoi tehneensä ensimmäisen keikkansa 51 vuotta sitten eli vuonna 1958, jolloin lavoilla orkesterin oli tapana soittaa ensimmäinen tunti evergreenejä ja vasta toinen setti aloitettiin valssilla.
Rock jyräsi alleen tanssimusiikin 1960-luvulla ja paritanssista siirryttiin discotyyppiseen hytkytykseen. Pikku hiljaa vuosituhannen vaihtuessa paritanssi taas on vallannut alaa bilettämiseltä eli kaljan kittaamiselta, minkä nuorempi väki on vihdoin huomannut olevan enempi luusereiden hommaa. Lehtiä selaillessa saa vaikutelman, että nuo biletyspaikat kärsivän verenvähyyttä jo suuremmissa kaupungeissa ja muualla nuoriso on jo rynnännyt tanssilavoille. Hatunnoston arvoinen on ollut vuosikymmenten saatossa Pavi, jossa alkoholia ei tarjoilla, mutta silti tuskin kulttuuritukea opetusministeriöltä on kuitattu.
Radiokanavien musiikkitarjontaakin sivuttiin. Ilpo Hakasalon määräys siitä, ettei ennen vuotta 1964 sävellettyä musiikkia saa soittaa kuin erityisohjelmissa, on esimerkki musiikkimaun systemaattisesta muokkaamisesta. Radio Suomella lienee omat salaiset sopimuksensa tuottajien kanssa ja iskelmä myy ainoastaan mainosaikaa eli soittaa vain maksettuja levyjä. Myöskin on syytä panna merkille, että aina kun joku maailmankuulu artisti on tulossa Suomeen, niin jostakin syystä kaikki kanavat soittavat kilvan tämän kappaleita. Outoa.
Globalisaation myötä rytmit sekoitetaan ja kaikki iskelmä- ja tanssimusiikki on yhtä ja samaa mössöä. Hyvä esimerkki on rakas naapurimme Ruotsi, jossa buggia tanssitaan kaikkeen soitettuun rytmiin, hitaasta nopeaan eli kaikki tulee samasta muotista.
Seppo Rehnströmin tekemien rytmiesimerkkien avulla käytiin läpi yli kolmekymmentä tanssilajia ja tyyliä. Liikkeelle lähdettiin mistäpä muusta kuin valssista, joita kuunneltiin kuutta eri versiota. On selvää, että kahdessa tunnissa ei kovin syvällisesti ehdi paneutua asiaan, mutta perustanssien monimuotoisuudesta saatiin kuitenkin kohtuullisen kattava kuva. Cha-chaa on tietysti aina tanssi, joka herättää intohimoja eikä tälläkään kertaa asiaa ohitettu pelkällä maininnalla.
Kiitokset Sadulle ja Petrille tilaisuuden järjestämisestä.