Suke sai kuin saikin houkuteltua allekirjoittaneen mukaan Kalle Palon bugg-kurssille Ilmajoen Huissinkylään. Ja hyvä niin!
Oulu, perjantai, klo 14
Oulusta ostarilta matkamme alkoi Kallen tulkin ja avustajan, Piian messevällä tiisselivarmarilla. Kymppi kouraan löpön maksuksi, ja matka saattoi alkaa. Mukana autossa matkaseurana oli mahottoman mukava Jällivaaran Ebbe. Tässä vaiheessa matkaa, eli heti alussa, alkoi tuntua siltä, että tässähän pääsee buggin lisäksi muistelemaan vanhaa A-kieltäkin. Alkumatkasta olin tapojeni vastaisesti varsin hiljainen - syynä oli, että kytkeskelin kovaa vauhtia aivoistani enkkuosia pois päältä. Ensimmäinen kahvittelupaikka oli Kalajoella, jossa tein viimeiset kielisäädöt, ja avasin sanaisen arkkuni. Löytyihän se ruotsin kieli sieltä jostain!
Toinen autokunta, jossa matkasivat Kalle, Suke ja muutamat muut, valitsi sisämaareitin, me posottelimme komiasti pitkin Pohjanmaan rannikkoa, ja matka taittui mukavasti kohti Kalliojärveä, jossa meillä oli isolla lössillä mökki varattuna. Tunnelmani olivat varovaisen innostuneet, ja svenskan praataaminenkin alkoi sujua.
Isokyrön Kalliojärvi, perjantai, klo 19
Pääsimme ehjinä perille ja laitoimme komian mökin kuntoon ja saunan lämpiämään muita asukkeja varten. "Och sen ska vi ta lite vodka", sanoi Ebbe. SSSKÅL!
Muut vieraat saapuivat, joten meitä oli paikalla nyt yhdeksän: Kalle, Suke, Etsijä, Ebbe, Piia, iloinen Sway sekä Oulun nuoret lahjat tanssille: neiti I, nuoriherra A ja Hikviiva. Ja ei kun saunaan! "Men först ska vi ta lite vodka", sanoi Ebbe. SSSKÅL! Perjantai-ilta kului siinä turistessa, eteläafrikkalaista ei-niin-hyvää tanssivideota tuijotellessa, korttia läiskiessä ja uusiin ihmisiin tutustellessa. Rattoisa tunnelma mökissämme oli tosiasia. Ja Sway osoittautui juuri niin kivaksi naiseksi kuin odotinkin. Kurssilta oli siis odotettavissa kivoja hetkiä.
Jossain vaiheessa iltaa Ebbe totesi, ettei opi oikeaa nimeäni millään, joten minut ristittiin Börjeksi. Kiva, ala-asteen ruotsinopettajani oli nimennyt minut tuolla aina vihaamallani nimellä, joten pääsin tässä kätevästi työstämään alakouluaikaisia traumojani.
Petiin oli meillä kellistyminen, sillä huomenna tiedossa pitkä kurssipäivä.
Isokyrön Kalliojärvi, lauantai, klo 9.30
Rasvaisen ja ah niin maittavan pekoniaamiaisen jälkeen autot starttasivat kohti Huissinkylän tanssipaikkaa. Orismalan kartanoakin ihailimme etäältä taitellessamme mutkaisia pikkuteitä minulle kotoisissa maaseutumaisemissa.
Perille löydettyämme tanssikuteita päälle ja kenkää jalkaan. Alkoi Kallen opetus. Alkulämmittelyssä tuli hiki ja putosin kyydistä, mutta niin tekivät monet muutkin! Sitten Kalle laittoi meidät tanssimaan pareina ja katseli hiukan menemistämme. Olin erottavinani vastuun painavan taakan laskeutuvan hänen harteilleen, kun meitä seurasi. Minä kun olen veivannut vain sitä kahvimyllyä, en juurikaan tanssinut Kallen opettamaa tyyliä. No otin asenteeksi, että uutta tanssiahan tänne tultiin opettelemaan.
Ensimmäinen Kallen prinsiipeistä oli tämä: buggia tanssitaan, kuten muitakin tansseja, musiikkiin, tai pikemminkin "musiikissa". Loistava mielikuva oli se, että ovi ikään kuin avataan, astutaan sisään musiikkiin ja aletaan elää ja tanssia sitä. Tuon periaatteen kun saisi aina vietyä muihinkin tansseihin...
Kurssilla toimi vauhdikas parinvaihto, mutta Sway oli herttaisesti lupautunut olemaan minulle parina, minkä Kallekin hyväksyi. Se pelasti omalta osaltani varmasti paljon kurssin annista. Sway kun osasi antaa palautetta, kritiikkiä ja rohkaisua tasapuolisesti. Ja ihastuttava ihminen kun on muutenkin, niin mikäs siinä oli hieroa tanssikemioita yhteen (mikä kielikuva!).
Vaikeimmat asiat alussa itselleni olivat selkeästi miehen käden minimalistisen selkeä vientiliike ja vapaa askel. Siinä kun piti tehdä kahta niin erilaista asiaa yhteen, niin Börje-raukalla vientikäsi oli aluksi kivenkova. Mutta Swayn hellässä opastuksessa se kuulemma pehmeni jo iltapäivällä huomattavasti. Askeleen kanssa en oikein pystynyt edes yrittämään tehdä erityisesti töitä vielä, kun piti omaksua yksi asia kerrallaan! Seuraavaksi naiset saivat vapaan käden sulkeisia, ja sieltähän sukeutui varsin taiteellista ja viehkeää kuviota. Miehille Kalle opetti O-Hej!:n periaatteen, ja on pakko tunnustaa, etten sisäistänyt sitä vielä. Aika ajoin sillä oli toivottu vaikutus, mutta minusta tuntuu, että ajoituksessa on vielä (paljon) hiomista. Tarvii konsultoida varmaan Oulussa Sukea.
Jossain välissä söimme pitsat, ja muutama tanssi.netläinen kävi esittäytymässä siinä ohimennen. Tomcat ja Jakkeprkl tulisivat illalla samalle mökille kanssamme. Olen pahoillani jos siinä silmiä pyöritellessäni unohdin pari nimimerkkiä listasta pois. Näin siinä käy kun on paljon uusia nimiä yhdessä paikassa, niitä ei milloinkaan pysty painamaan kerralla muistiin. Ihastuttavia ihmisiä olitte kyllä tekin, ja ensi kerralla muistan varmasti!
Välillä jostain kuului aina Ebben ääni: "Börje, allting okej?" Allting okej! (Päivän mittaan sain toimia Ebbelle eräänlaisena simultaanitulkkina myös nuoremmalle tanssijakatraallemme, jotka olivat nukkuneet koulussa ruotsin tunneilla.)
Aika kuluu aina kuin siivillä, kun saa tanssia kivan ja osaavan ihmisen kanssa - ensimmäinen kiitos siitä Swaylle tässä ja nyt! Kellohan alkoi lähestyä 16:ta ja päivän hommat olla ohi. Saldona oikeastaan muutama eri vientiliike variaatioineen. Liikkeinä ei siis paljon, mutta sen sijaan paljon tärkeitä periaatteita. Eli juuri niitä perusteita, joita tältä kurssilta olin tullut hakemaankin.
Suuntasimme takaisin mökille, sauna lämpimäksi ja tytöt kaunistautumaan (pöh, mitäs kaunistautumista noissa, luonnonkauniita kaikki tyynni) Latosaaren reissua varten, jonka teimme kahdella autolla.
Lähtö Latosaareen tapahtui toki Ebben sanoin: "men först ska vi Börje ta lite schnaps." SSSKÅL!
Lapuan Latosaari, lauantai, klo 21
Tänne päädyimme koko lössi ja alennuksella sisään. Iso paikkahan tämä, joku pumppu oli jo aloittanut soiton, joten hikeä pintaan nopean valssin tahtiin. Siinä tuli pian pari buggia, jotka päätimme neiti I:n kanssa mennä "huumoribuggina", eli kahvimyllyä veivaten linkkasimme bugghölkkää puolityhjää salia ympäri ja olimme tikahtua nauruun samalla. Kuka sanoi, että tanssin pitäisi olla vakavaa? No, anteeksi teille, joiden estetiikkasilmään meni rähmä meitä seuratessanne. Toivottavasti ei tullut pysyviä vahinkoja sielulle.
Itse keskityin viihtymään Swayn, herra A:n, Ebben ("hur skall det vara Börje, ska vi ta en vodkaschnaps? SSSKÅL!") ja neiti I:n seurassa ja hitaita valsseja, fokseja, tangoja, rumbaa ja cha chaata tuli virtanaan. Siellä päälavan viereisessä huoneessa vasta oli pliukas plaattia! Tuli hiukan etukäteissuunnitelmia vauhdikkaampia lattareita, kun puolesta huoneesta olisi päässyt ottamaan jättiliukuja partnerin luo. Pistimme tämän sen piikkiin, että cha chahan on leikkisä tanssi!
Paikalla oli paljon porukkaa, ja oli kiva katsella ja vertailla tanssityylejä. Osaavaa tanssiahan siellä ainakin tänä iltana! Vauhtia, muttei niin paljon vaarallisia tilanteita itselläni ainakaan. Swayn kanssa totesimme, että tarvitsen tangoon vielä paljon vientiharjoitusta. Taidan ottaa tarjouksen yksityisopetuksestasi vielä joskus vastaan. ;) Sain rohkaisevan kommentin, jonka mukaan "minussa on tanssipotentiaalia". Vai tarkoittihan Sway, että potentiaalia kahvimyllyn veivaukseen? Olisikohan Pauligilla paikkoja vapaana?
Neiti I bongaili ii-ha-nan tanssihanin ja suorasukaiseen tyyliinsä osoitteet taitaa olla nyt vaihdettu, ja junalla pääsee Oulusta lähelle Uusikaarlepyytä...
Muutamia muitakin kurssilaisia tanssitin, ja mukavia olivat ihan kaikki, minkä arvasikin, kun näki, miten kiva henki kursseilla oli päivällä ollut.
Vaan kaikki ilo loppuu joskus, ja lähtöä oli tehtämän, sillä huomenna pitkä päivä. Tanssi-iltaani mahtui ehkä 10-15 tanssia ja paljon henkevää keskustelua.
Isokyrön Kalliojärvi, sunnuntai, klo 7
Hikviiva kertoo meille viime yön unestaan. Siinä hän oli jäänyt nuorten miespoliisien ratsiaan, jotka olivat halunneet ajokortin ja rekisteriotteen tarkistamisen jälkeen "tsekata autosta hänen jugurttivarastonsa". Naurusta ei tullut loppua, kun mietimme tätä eufemismia ja päädyimme siihen, että koko uni taisi olla pahemman luokan freudilainen lipsahdus.
Taas rasvaista pekonia ja kahvia koneeseen, ja lähtö Huissille. Pojat pääsivät pian töihin, opettelemaan baunssin käyttöä buggissa. Erinomainen harjoitus sikäli, että aloin päästä jyvälle vapaan askeleen kanssa, ja taisin ottaa jopa kymmenkunta muutakin askelta kuin tasatallaavaa. Sway nauroi, että nyt alkaa miehellä jalatkin vapautua, kädestä löytyy pehmeää vientiä jo. Siinä tanssin tuoksinassa opin myös, miten lasketaan venäjäksi yhdestä neljään. Ei liene turha taito tuokaan.
Baunssiharjoituksen varjopuoli oli se, että oikea polveni (vanha vaiva) alkoi ikävästi vihloa, joten tein viisaan päätöksen olla tanssimatta hampaat irvessä katkeraan loppuun asti, vaan siirryin vilttiketjuun Swayn kanssa ihailemaan muiden menoa. Ja olihan se aika lailla toisenlaista kuin lauantaiaamulla. Nyt opeteltiin erilaisia breikkejä ja naisen vapautta menemiseen, ja tämä bugg oli sivusta seurattuna paljon iloisempaa, vapaampaa ja hengitti musiikkiin toisella tavoin kuin se, mistä liikkeelle lähdettiin. Ja ihmisten ilmeistä näki, että heillä oli hauskaa. Miehet joutuivat tekemään ääneen pyhän lupauksen naisille: "te saatte ilmaista musiikkia vapaasti, me miehet olemme aina täällä valmiina odottamassa" "Vi ska alltid vara här för er". Toinen hieno mielikuva talletettavaksi!
Kaikki ihanuus loppuu aikanaan, niin tämäkin. Loppuhalaukset, iloiset taputukset, lupaukset jälleennäkemisestä, ja taas oli yksi Kallen kurssi saatu onnelliseen päätökseensä, ja kotimatkoilleen lähti mietteliäitä mutta toivottavasti innostuneita buggaajia.
Meillä oli vielä puolen Suomen halki matka takaisin Ouluun. Ebben kanssa keskustelimme asiat jo sujuvasti ruotsiksi, ja numerot vaihdettu nyt, niin että varmasti tapaan tuon mainion miehen samoissa merkeissä vielä tänä keväänä.
* * *
On kiitosten aika
Ensin kiitos Kallelle erinomaisesta kurssista ja hyvistä eväistä! Kiitos järjestäjille - pitsatouhu oli suorastaan sotilaallisen hyvin järjestetty, ja kurssipaikalla toimi muutenkin kaikki. Kiitos Sukelle, kun houkuttelit minutkin mukaan. Suurkiitos Piialle kuuluu erinomaisesta tulkkaamisesta ja Kallen avustamisesta - eikä vähiten matkaseurasta. Kiitos lisäksi koko mökkijengille. Olette ihania ihmisiä ihan kaikki. Tusentack för dej också, Ebbe!
Viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä: kiitos Sinulle, Sway. Kiitos kun kärsivällisesti kestit minua bugg-aloittelijaa. Olet upea ihminen, ja toivottavasti tapaamme näissä merkeissä vielä!
Kello käy kohta puoltayötä, mutta korvissa soi bugg-musiikki ja kropassa kihisee kahden päivän tanssit.
Tätä lajia lisää. SSSKÅL!
- Etsijä (Börje!)
P.S. Jos laskin oikein, avasin tänä viikonloppuna bongaustilini kuudella bongauksella. Matkaa on vielä, mutta Suke hei, täällä perässä taaperretaan ;)
Avainsanat: Latosaari (Lapua), Viihdekeskus Kalliojärvi (Isokyrö), bugg, hikoilu, kiittäminen, nuoret, palaute, parinvaihto, tanssinopetus, vienti