Jo kulunutta sanontaa lainaten: "Koulutus kannattaa aina". Vaan onko kaikkinainen tehokkuuden ja osaamisen ihannointi ja painottaminen jo mennyt liian pitkälle. Ainakin vapaa-ajan harrastuksissa. Eikö vain voisi nauttia tekemisistään turhia itseään stressaamatta.
On totta että tanssikouluja on enemmän kuin 60-luvulla. Entäpä tansseissa kävijöiden määrä ja jakautuma. Luulenpa että 60-luku vie tässä kamppailussa selvän voiton. Onko kehitys eteenpäinkin sellaista, että yhä pienempää joukkoa kurssitetaan yhä pidemmälle ja paremmiksi osaajiksi valtaosan jäädessä suosiolla koko touhun ulkopuolelle?
Toivoisin kerrankin niin mieluusti olevani väärässä.