Tanssin harjoittelusta ja onnellisuudesta - mistä opetus pitäisi alkaa? [Tanssilajit] (MLeena 2008-11-26 11:27)
Se, että se yksin jammailtu irrottelu häviää buggia tanssiessa, on minusta asenteesta ja uskalluksesta kiinni.
Onhan tässä vielä sukupuolierokin.
Kuten Hikviiva sanoi, niin jos mies vie jäykkänä kuin rautakanki, niin turha naisen siinä on omaan tanssillisuuttaan kauheasti tuputtaa, kun mieheen pitäisi vähän sopeutuakin.
Sitten taas, mitä se tanssillisuus on? Onko se jotain Hirveän Hienoa, jota pitää niin pahuksesti opetella ja johon ei tavallisen kuolevaisen rahkeet ollenkaan riitä?
Kun meillä Suomessa tanssi koetaan niin kauhean vaikeaksi asiaksi, että tuo kävelemisen taitokin katoaa tanssitunnilla kokonaan. Nimenomaan silloin, kun suomipoika ja -tyttö yrittää "tanssia", tulee liikkeestä kankeaa ja kummallista, luontevuus katoaa kokonaan. Tavoitellaan jotakin elämää suurempaa, kuvitellaan että hyvän näköinen tanssi ei mitenkään voi olla helpon ja luontevan liikkumisen tulosta.
Minusta se, että tanssi perustuu kävelyyn, pitää sisällään viisauden luontevuudesta.
Käytän itse mielelläni tanssista sellaista määritelmää, että kyse ei ole askelista vaan siitä, mitä niiden välillä tapahtuu. Kun meillä tanssi opetetaan askelpohjaisesti, niin juuri se tanssillisuus, eli askelten välinen siirtymä, jää pois kokonaan. On vain eri paikkoja ja suuntia jaloille, ja that's it.
Mutta eihän kukaan meistä kävelekään sillä periaatteella: että nyt jalka tuohon ja seuraavaksi tuohon. Emme me mieti kävelyä yksittäisinä askeleina, vaan liikkeenä tiettyyn suuntaan... siihen pitäisi minusta tanssissakin pyrkiä. Ei askel tai kuvio kerrallaan, vaan jatkuvana liikkeenä, ja jatkumisen yksi apuväline ovat askeleet. Tanssilajista riippuu sitten, miten niitä askelia liikkeen alle asetellaan...