Raportti Leviltä [Tanssipaikat] (H50 2008-12-01 14:53)
Levin kaamoksessa
Seuraava stoori on 3-osainen matkakertomus Levin pariviikkoiselta 'virkistäytymislomalta'; marraskuun puolivälistä kuun loppuun. Ensimmäinen osa käsittelee yleistietoja ja asioita alueesta, paikoista ja tapahtumista näin alkutalven ja kaamoksen aikana. Toisessa osassa paneudutaan reissun tuomiin fyysisiin tuntemuksiin ja muihin liikunnallisiin touhuihin sekä kolmannessa osassa lähinnä tanssiparketilla koettuihin fiiliksiin ja siellä tapahtuneisiin sekä koettuihin asioihin.
Osa 1.
Kittilän Sirkkaan ja Leville tullessa (15.11.) oli lunta maassa vain muutama sentti, tykkilatua auki 4,5 km ja se loistokunnossa. Yhdysladut (Pikku- ja Iso-Poro) olivat vielä koneiden pohjustamattomia, mutta niitä pitkin saattoi melko hyvin siirtyä leveälle (2 perinteistä ja 2 vapaata baanaa tuleville ja meneville hiihtäjille) tykkiladulle. Tykkilatu on maksuton eli kaikkien vapaasti käytettävissä ja sen huomasi, sillä latu oli todella kovassa käytössä. Muualla Lapissa tai Kainuussa keinoladut ovat monin paikoin maksullisia. Vilkkaimpana päivänä laskin vastaantulijoita 4,5 km:n matkalla hieman yli 700. Suurin osa hiihtäjistä on eri maiden maajoukkueita (Ukraina, Valko-Venäjä, Viro, Latvia, Norja, Tanska, Japani, Ruotsi, Sveitsi, Itävalta jne.). Ladulla viiletti ampumahiihtäjiä, näkövammaisia oppaineen, hiihtosuunnistajia, yläraajavammaisia ja alaraajavammaisia suksikelkkoineen; kaikki sulassa sovussa. Kaksiviikkoisen hiihtoreissun päättyessä (28.11.) oli metsässä 30-40 cm lunta ja maisemat sydäntalvisen kauniit.
Pelin henki on ladulla onneksi se, että takaa tulijat joutuvat ohittamaan edellä hiihtävät eikä hitaampien tarvitse väistellä. Ladulla hiihteli kaiken ikäisiä ja kaiken tasoisia menijöitä eli tarjontaa oli laidasta laitaan. Varhaisimmat hiihtäjät ilmaantuvat aamulla noin klo 7 maihin ladulle ja viimeiset ulkoiluttivat suksiaan vielä lähempänä puolta yötä. Ladulla hiljaisimmat hetket ovat tietenkin yöllä, varhain aamulla ja illalla klo 18 jälkeen. Päivällä, kun hiihtäjät käyvät syömässä, on myös varsin inhimillistä hiihdellä eli klo 11.30 ja 13 välillä sekä klo 17 kieppeillä.
Latukone avasi Pikku-Poron ladun pari päivää tulomme jälkeen, kun oli luntakin tullut taivaalta liki 15 cm yhtenä yönä. Sen jälkeen oli Pikku-Poron reitti koko ajan koneen huollettavana ja hyvässä kunnossa. Iso-Poron reitti sai lumikatteen ja koneavauksen liki viikon Pikku-Poron avauksen jälkeen.
Alppilajien maailmancup sattui juuri Levihotellin avajaisviikonlopulle ja tottahan väkeä riitti. Lauantain-sunnuntain välisenä yönä, kun eka illan parketilta puolen yön jälkeen palailtiin, oli kaikkien ravintoloiden edessä pitkät jonot, ihan kuin kevättalvella hiihtolomien aikaan. Vilahtipa usea maailmanluokan kuuluisuuskin paikalla. Maailmancupin aikaan Levin keskusta muistuttaa lähinnä karnevaalihumua, sillä väkeä ja vilskettä on niin paljon. Levicentrum oli hyvin varautunut tilaisuuteen ja erityisesti ulkolaisia ihastuttivat monet kymmenet tuhannet pikku jouluvalot, joita oli todella näyttävästi koko Sirkan kylän keskusta täynnä. Japanilaiset kuvasivat näkymää suu vaahdossa ja ihastuksissaan melkein yöt läpeensä.
Ruokapaikoista ja ravintoloista on hyvä tarjonta Sirkassa. Ihan vain vinkiksi Levillä ruokaileville, että ainakin Hullun Poron ravintelin seisovasta pöydästä saa hotellin puolelta 10-ruokalipun nipun lunastamalla 8 egellä syödä niin paljon kuin jaksaa. Ilman ruokalipukkeita 12 egeä. Ruoka sisälsi erilaisia salaatteja, aina erilaisia kalavaihtoehtoja, ruokajuomavaihtoehdot (maito, vesi, kotikalja, omenamehu tai appelsiinimehu), pääruokavaihtoehdot 2-3 vaihtoehtoa (lihaa, kalaa tai kanaa), vokkivihanneksia, usein pastaa tai riisiä, perunoita tai muusia sekä poronkäristyksen tai karjalanpaistin kera joko puolukka tai karpalohilloa. Jälkkäriksi yleensä 2 eri vaihtoehtoa => kiisseli tai mousse tai piirakka + vaniljakastike sekä päälle kahvit tai yrttiteet. Sanoisin, että hinta-laatu-suhde asiakkaan puolella!!
Pariin viikkoon mahtui pari viikkoa myös tanssia eli joka ilta. Esiintyviä artisteja ehti käväistä lauteilla 5 (Kake Randelin, Jenna Bågelberg, Tulipunaruusut, Hanna Talikainen ja Mikko Mäkeläinen) ja paikallisia tai muita orkestereita 6 kpl. Erityisen miellyttäväksi osoittautui orkesteri Etelä-Pohjanmaalta: Vähäkosket, joiden soitanta, äänentoistotaso ja ammattitaito olivat erinomaiset. Myös Tulipunaruusut oli vallan mainio ja mielestäni rinnastettavissa taidollisesti Metsäkedon orkesteriin. Nämä molemmat orkesterit (Tulipunaruusut ja Vähäkosket siis) soittivat aivan ihanat rumbat, cha-chat ja hitaat valssit. Sen sijaan Randelinin ja Mäkeläisen orkesterien melutaso lähenteli kipurajaa, sillä vähemmälläkin äänentoistolla olisi tanssikansa kuullut soitannon. Myös molempien musakki oli aika nopeavoittoista, ns. suomipoppia. Hieman oudompi ja ilmeisesti paikallisempi orkesteri, Trio Grande, ei osannut kuulemma soittaa polkkaa, kun sitä erikseen kerran käytiin pyytämässä, muutoin oli soitanta aivan hyvää ja osittain jopa erittäin tanssittavaa, mm. cha-chat. Trio Grande oli pääorkesterina eka viikon ja Vähäkosket toisen viikon.
Levihotellissa on isohko ja oikestaan 3-osainen tanssilattia orkesterikorokkeen edessä. Tanssilattiaa laajennettiin muutama vuosi sitten. Orkesterikorokkeen edusta sivusiipineen on ruuhka-aikaan tosi kuuma huonohkon ilmanvaihdon takia. Välipylväiden takana, pääravintolan puolella, on huomattavasti vilpoisampaa. Jos päälattian sivusiipi on suljettuna, huononee ilmanvaihto tuntuvasti ja lämpö nousee nailonin alla. Alakerrassa on pari pientä tanssiparkettia karaokebaarissa, josta on onneksi tullut savuton. Alakerran syrjimmäisin lava oli oiva harjoittelupaikka eri kuvioille ja vienneille, koska pikkuparketti oli lähes aina tyhjä ja myös hieman sivummalla toljottelijoilta.
Yläsalin lattia on alkuillasta hieman tahmea ja siksi järjestäjät ripottelevat joka ilta lattia reunoille valkeata jauhetta useisiin kasoihin. Kasat pölyävät illan mittaan ja luisto toki paranee, mutta yksi ikävä lieveilmiö oli kuitenkin havaittavissa, nimittäin kurkku rupesi jo puolen tunnin tahkoamisen jälkeen kakomaan ja loppuillasta lähti ääni lähes kokonaan. Lieneekö lattialiukaste sitä taannoin lailla kiellettyä (??) pulverimaista boorihappoa, ainetta, jota on jäänyt vanhoihin varastoihin ja siten käytettävä järjestäjien mielestä taloudellisesti loppuun. Liukastejauho paitsi kävi kurkkuun, niin myös sotki housun puntteja usein. Aiheesta enemmän tästä linkistä: boorihappo
Väenpaljous oli haittana avajaisissa ja joidenkin tähtiesiintyjien aikana. Fanittajia keräsivät lavan reunalle erityisesti Kake Randelin, Mikko Mäkeläinen sekä molemmat naisartistit. Orkesterilavan takaseinällä on desibelimittari, joka näytti Vähäkoskille keskimääräistä tasoa 70-75 dB ja Randelinille sekä Mäkeläiselle yli 10 dB enemmän!!
Ill' be back