Ikaalisissa - kuntoutumassa [Tanssipaikat] (Averell 2008-12-01 8:26)
Kaksikin kimppaa Kisikselle eli päivän aikana. Noista ensimmäiseksi ehtineen pyytäjän kanssa sitten kahden mentiin. Lopulta näkyi täältä sitten jopa neljällä autolla mennyn, kuten illan aikana ilmeni.
Mukava olikin turista mennen tullen (jopa siinä määrin, että olin ajaan Kisarannan risteyksen ohi -onneksi on ABS), sillä edellisestä kerrasta olikin aikaa kulunut runsaasti -taisi olla kesä vielä täyttä päätä menossa silloin -olikohan Jenkkapirtti paikkana.
Niin sateinen oli päivä, että en viitsinyt ulos mennä lainkaan ennen autolle tallustamista vähän ennen puoli kolmea. Kuulemman oli vähän aiemmin tullut hetken jopa luntakin, mutta tuota en ollut itse havainnut.
Niinpä oli loskaisen lokakuun oloinen keli pikemminkin kuin marraskuun viimeisen päivän mukainen, kun Kangasalle kangettiin. Mutaa ja jäätä oli sekaisin parkkialuekin. Auto vakiopaikalle, jossa, lievällä kummulla, vielä siinä vaiheessa oli kantava kamara, mutta pois lähtiessä jo jalka autoon noustessa upposi muikeasti mutaan.
Aarokin oli nyt hakeutunut sisätiloihin rahastamaan, joten lippukoppi ohitettiin jonottamatta.
Ensivalssien alkuun ehdittiin, mutta toilettien kautta, joten niitä ei yhdessä tanssittu, vaan sattui Kisiksen kesän kantakamu kohdalle ensin: halattiin ja sitten muka valssattiin.
Toisena tulleet foksit sitten jo kimppakokoonpanossa fuskattiin.
Siitäpä se sitten taas lähti tanssi kulkemaan kuin juna, vaikka alkuun oli kovastikin vielä naisihmisistä pulaa. Tilanne tasoittui kuitenkin nopeasti, ja kohta olivat puntit jokseenkin tasan.
Vuorohakuilloille tyypilliseen tapaan nytkin naistentuntien aikana jäi seinustoille istuksimaan enemmän ihmisiä (sekä miehiä että naisia) kuin miesten tuntien aikana. Noissa tilanteissa miehet edelleenkin näkyvät olevan hanakampia hakemaan, vaikka naistentanssien ja ns. normaalienkin tanssien naistentuntien aikana näyttäisi asia olevan jokseenkin toisin.
Mistä lie johtunee? Olisikohan gradun paikka jollekin humanistiopiskelijalle?
Itse en tälläkään kertaa tyrkylle asettunut, mutta vähintäänkin kohtalaisesti silti haettiin syrjemmältäkin. Yhtä lukuun ottamatta olivat hakijat entuudestaan tuttuja, useat oikein hyvinkin. Itse en yhtäkään tuntematonta tullut hakeneeksi.
Tulipa sen toisenkin kimpan käynnistäjän kanssa tempaistuksi tuhdit perusroki loppuillasta. Hikeä ei enää siinä vaiheessa saanut lisää erittymään, kun kaikki oli jo haihdutettu ajat sitten. Tuohon asiaan oli suurena syyllisenä harkitsemattomuus, kun tuli tanssituksi neljä illan ensimmäistä kappaletta pusakka päällä, joten hikoilu alkoi heti, eikä siis loppunut välillä lainkaan.
Varsinainen kuntoiluilta tuosta tulikin. Toki hempeilyäkin tuli sopivassa suhteessa sekä slowarien että rumbien myötä. Muutama tangokin johdatteli siihen suuntaan.
Vahvasti lattarimainen ilme jäi kuitenkin nyt illasta mieleen päällimmäiseksi (cha chat, rumbat, sambat ja salsat).
Se kun jäi perjantaina saldo harmittavasti yhtä vaille optimin, niin nyt jäi kolmekymmentä kappaleparia vielä kauemmas. Oli toki iltakin tuntia lyhyempi.
Hitusen oikeaan suuntaan merkittävämpi oli ero edellisiin Kisiksen vuorohakutansseihin (26.10.) verrattuna, vaikka tasan yhtä pitkään kummallakin kerralla tuli viihdytyksi (21.15 kotiin). Nyt siis tuli hakuja 14/13 (tai oikeastaan puolikas vielä päälle, kun juomapisteeltä haettiin valssiparin jälkimmäisen aikana, ja jatkettiin siitä ne varsinaisesti aiheena olleet seuraavat) ja silloin 15/9.
Sinitaivasta on tullut sekä kuunnelluksi että katselluksi taas vuoden aikana tosi tiuhaan (14 kertaa), mutta uutta tuntuu mukavasti tulevan. Nyt peräti seitsemän kappaletta oli sellaisia, joita en ollut joko lainkaan ennen kuullut tai sitten en näiden heppujen esittämänä kuitenkaan.
Piristävän ”isänmaallinen” oli Korsuorkesterin Raatteen tie-humppa. Ensi viikonloppuna tuo voisi istua vielä paremmin pirtaan. Mitenkähän mahtaa Jäkessä silloin samalta kokoonpanolta irrota itsenäisyyspäivän aattona? Vesi kielellä odottelen.
Tervetullutta oli salsojenkin osuus -nyt olivat molemmat eri kuin viimeksi. Hyvät olivat edellisetkin. Nyt oli otettu Macarenaa uudelleen lämmitykseen smurffityyliin (tai Cetchup). Toimi kuin junan vessa!
Haikeaksi hiukan veti, sillä vasta keväällä pääsee Kisarantaan seuraavan kerran tanssahtelemaan Ensi viikonloppunahan on Järvenpään itsepäisyyspäivään valmistautuminen (ja puolelta öin jo siihen paneutuminenkin) sinivalkoisesti Sinitaivaan merkeissä vuorossa. Sama talo, Taikakuun tahdissa silloin, lienee sunnuntainakin tapahtumapaikkana.