Lama [Tanssipaikat] (Foksikettu 2008-11-22 8:24)
Talo, pitkästä tavarasta. Timpurit kyllä tekevät, minkä muilta kohteilta kerkiävät. Muu omalla vastuulla, materiaalin hankinta ei ole asioista pienimpiä.
Kaikki myöhässä, talvi tekee tuloaan. Seiniä ei ole, tai autotallissa sentään suurimmaksi osaksi. Sääennuste lupaa kunnon pakkasia, viikoksi. Styroksia lattiaan, ennenkuin jäätyy lattian täytemaat. Jos jäätyy, pitää tiivistää täryllä uudestaan maan sulettuas. Millä nostat täryn enää sisälle runkotolppien välistä, eikä täry kulje kunnolla kapillaarikatkokerroksessa, nuljuavaa pikkukiveä se on. Huonosti asettuivat styroxlevyt, mutta kyse onkin vain pakkassuojauksesta. Sunnuntaina tulee lunta, ja tuulee, todella. Kotimatkalla auto juuttuu tuulen työntämään kinoskohtaan tiellä. Haen kolan, kotiin vain joku sata metriä. Kolaan auki pahimman kohdan. Pääsen kotiiin. Kolaan pihaa.
Rakennuksella lattia on sitten maanantaina täynnä lunta. Alkuviikosta saavat Runkoleijonat kiinni seiniin, olisipa ollut sunnuntaina. Lumi on otettava styroxien päältä. Lasten muovisella lumilapiolla irtoaa parhaiten, on osin jäätynyt kiinni. Lumet isompaan lumikolaan, josta ne lapioin isolla lumilapiolla oviaukosta ulos. Siitä ne kolalla siirrän hieman kauemmas. Lähden kotoa puoli yhdeksältä illalla, on sitä muutakin puuhaa. Palaan yöllä kello kaksi. Ekovessan virtsaletku täysin tukossa, olihan tuo oireillut jo jonkin aikaa. Rassaan sen auki, ihan heti ei aukea. Ei hienohelmojen hommaa, syyn voinee arvata. Syödäkin pitää, nukkumaan kello 3.
Seuraavan iltana samaa, mutta aloitan ajoissa ja pääsen nukkumaan jo puoli yhdeltä.
Olkanivel vihoittelee hiukan, polvet ajoittain. Tenniskyynärpää tuli aiemmin soran lapioinnista, oireet lieventyneet. Mutta selkä on paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Täysin oireeton ja vetreä. Se pitää nostamisesta, kumartelemisesta, kyyristelystä.
Helpomminkin voisi elää. Kun lähden illan pimeyteen jatkamaan rakentamisen vaatimia hommia, kaikkeen tympääntyneenä, ajattelen usein Talvisodan kokeneita miehiä. Ei tämä kuitenkaan ole verrattavissa heidän koettelemuksiinsa, ei mitenkään. Kollaa kesti. Minäkin kestän.