TV:n katselusta ja onnellisuudesta [Pulina] (Elisa 2008-11-23 18:01)
"Itselleni on tullut mieleen joidenkin kursseilla käyneiden miesten tanssia katsellessani, että auttaisiko, jos aivan aluksi jalat olisivatkin paikallaan ja keskityttäisiin vartalolla ilmentämään kyseistä tanssilajia ja rytmiä. Koska jalkoja on kaksi, ja vanhan sanonnan mukaan miehellä ei pysy päässä kuin yksi asia kerrallaan, on askeleisiin keskittyminen aluksi vaikeaa. Jos musiikkia ilmennettäisiinkin vain yhdellä asialla eli vartalolla, saataisiinko näin miehelle paremmin perille tanssin luonne?"
Juttelin erään henkilön kanssa, joka ohjaa paljon vesiliikuntaa. Hän oli sitä mieltä, että lähtisi liikkeelle nimenomaan painonsiirroista musiikin avulla ja ilman, vartalon käytöstä ilman askelia. Siitä sitten pikkuhiljaa etiäpäin.
"Rumban katselu on minut saanut eniten surulliseksi. Minä en ainakaan pelkissä askelissa, oli ne sitten otettu kuinka oikeaan kulmaan tahansa, mitään eroottisuutta näe. Vai eikö kaikki tanssinopettajat ole edes kertoneet rumban syvimmästä olemuksesta!!"
Täällä puhutaan paljon siitä rohkeuden puutteesta, siitä ettei uskalleta tulla tanssimaan ym ym. Ehkä sitten rumbaan jotenkin kulminoituu tämä arkuus ja ujous. Ehkä monet tavallaan tyytyvät niihin askeliin, kun eivät uskalla ilmentää sitä rumban syvintä olemusta.
Olisikin varmaan mielenkiintoista, jos joku aloittelija menisi ensimmäiseksi rumbakurssille, tietämättä lajista mitään. Mielessä olisi vaan se armeijan ajoilta pesiytynyt ajatus rumbasta, että mennään vauhdilla ja paljon.
Opettaja kertoisikin kurssin alussa sitten eroottisuudesta, rumban syvimmästä olemuksesta, vartalon käytöstä yms. Olisi varmaan aloittelijalle, ujohkolle sopiva aloitus!