Tanssin harjoittelusta ja onnellisuudesta [Tanssilajit] (MLeena 2008-11-24 11:55)
Alle vuosi siitä kun aloitin tanssiharrastuksen ja kuulun vielä ikäryhmään "sikiöt" :)
Seikkailijalla oli monia hyviä ajatuksia, joita komppaan ehdottomasti.
Jonkun esittämä ajatus, että _alkeiskurssilla_ aloitettaisiin sillä, että pistetään levy soimaan ja sanottaisiin että 'alahan tanssia', on kauhistuttava! Muistan varsin hyvin kun ensimmäisiä kertoja meni tunnille, olo oli paniikinomainen ja teki mieli karata ikkunasta ulos ennen kuin tunti ehti edes alkaa. Jos olisi vielä joutunut heti "tanssimaan" niin voi hyvänen aika, minun harrastus olisi jäänyt varmasti siihen!
Aloittaminen salia kiertämällä kävellen on hyvä juttu, jos opettaja ohjeistaa hyvään ryhtiin ja oikeanlaiseen askellukseen ja sitten vain lompsitaan menemään hetki. Lajinomaisen musiikin soiminen taustalla ei ole varmasti haitaksi. Kuunnellaan pikkuhiljaa sitä rytmiä ja lähdetään sitten opettajan esimerkin mukaan kävelemään enemmän rytmin mukaan. Alussa olisi myös kiva kuulla vähän taustoja opeteltavasta tanssilajista. Myös lavaetiketistä, törmäilystä ja muusta olisi hyvä puhua viimeistään siinä vaiheessa kun aletaan ensimmäistä kertaa parin kanssa yrittämään.
Nopeahko parinvaihto on ihan hyvä juttu, mutta toisaalta näin naisena näen sen myös rasitteena välillä. Jos pitäisi uutta kuvioita opetella, niin esim. kaksi yrityskertaa/pari on melko vähän. Ei ehdi välttämättä saada sitä kuvioita onnistumaan ja sitten pitäisikin jo vaihtaa paria ja taas sopeutua aivan erilaiseen vientin tai viemättömyyteen. Parinvaihtohan on tietenkin pakollinen asia, että kaikki naiset pääsevät tanssimaan, siitä ei pääse mihinkään.
Minä olen sitä mieltä, että nuista jalkojen ja nilkkojen asennosta, lantiosta, joustoista, vartalon asennosta ja kannatuksesta ja muusta "teknisestä" pitäisi puhua aina, joka ikisellä tunnilla. Niitä ei voi toistaa liikaa, jokainen kerta on tarpeellinen. Monen uuden kuvioin opetteleminen/kurssikerta on huono juttu, tuntuu kyllä että 'osaa' enemmän kun on kuvioita plakkarissa ja tulee tunne että on konkreettisesti jotain oppinut, mutta ennemmin siistiä tanssia vähillä kuvioilla kuin repivää poukkoilua joka etäisesti muistuttaa tanssia ja kuviotkin menevät vähän sinnepäin. Tietenkin kärsimättömimmät eivät jaksa yksityiskohtia hioa...
Musiikkien pitäisi alkeissa olla helppoa ja selkeärytmistä, tuskin kukaan on tullut sinne tunneille musiikin takia, joten aivan sama mitä se on jos se vaan toimii tanssitilanteessa. Nykyinen MTV-sukupolvi ei välttämättä tajua Yölinnusta tai Mambasta yhtään mitään.
Isoissa ryhmissä on vaikea antaa jokaiselle erikseen palautetta, mutta minusta olisi ainakin ihan kiva jos joskus saisi kommenttia omasta tanssistaan ja edes niitä räikeimpiä epäkohtia korjataan opettajan toimesta. Kissa kiitoksella elää, sanotaan mutta kyllä sitä positiivista palautetta on kiva saada.
Nyt kun miettii näitä asioita ja omia kokemuksiaan, niin eniten minua ihmetyttää ne, jotka käyvät kursseilla säännöllisesti, mutta eivät ota opetusta kuuleviin korviinsa, eivätkä siten kehity vaan vetävät sillä "omaperäisellä" tyylillään vaikka opettaja sanoisi mitä.
Tulipa nyt vähän sekavia hajatelmia, asia on niin laaja etten saa sitä tiivistettyä kovin kompaktiksi paketiksi.