Lattarihömpästä/seitsemän hunnun tanssi [Musiikki] (Milonguero 2008-10-30 22:25)
Elisa: Muuten, Humbuugie, mitä on "tanssien lisääntyvä kaupallisuus"?
Silloin kun tuon sanakolmikon kirjoitin, kuvittelin ymmärtäväni, mitä tarkoitan. Mutta katsotaan, osaanko selittää sen muillekin.
Käyttämäni kaupallisuuden määritelmä pohjautuu oletukseen, että rakkaus on välinpitämättömyyden vastakohta.
Melkein minkä tahansa voi sanoa tehdyn kaupallisesti eli rahasta tai sitten rakkaudesta. Kun asioita tehdään rahasta, tärkeintä on rahalla mitattu voitto ja kannattavuus. Rakkaudesta tuotetun hyödykkeen tärkein asia on käyttöarvo eli se on tehty käyttäjänsä hyötyä ja hyvinvointia ajatellen.
Ehkä suorimmin tanssien kaupallisuus näkyy esiintyjävalinnoissa ja esiintyjien tekemisissä. Jostain kumman syystä minulle on jäänyt mielikuva, ettei tanssimusiikkiosaaminen ole tehtyjen valintojen tärkein motiivi.
Esiintyjät eivät kuitenkaan ole se ratkaisevin tekijä. Ennenkin on tansseissa pidetty hauskaa esiintyjistä huolimatta. Toinen puoli kaupallisuutta on, että yleinen kaupallisuuden lisääntyminen alkaa vaikuttamaan ihmisten minäkuvaan, oletuksiin lähimmäisten tarpeista ja taitoon elää ihmisiksi. Ja nuo asiat kulkeutuvat ihmisten mukana myös tansseihin.
Tansseihin liittyy vieläkin, aikojen muuttumisesta ja vain tanssia harrastamassa -menttaliteetista huolimatta, paljon soidinmenoille tyypillisiä elementtejä. Ainakin sen suhteen peli on aika raakaa, tuleeko hyväksytyksi vai ei. Ja juuri hylätyksi tuleminen lienee ihmisen peloista suurin ja sitä markkinoijat käyttävät viestintäänsä piilotettuna vaikuttavana aineena. Toinen tyypillinen, eikä edes kovin hyvin piilotettu viesti on lupaus helposta elämästä.
Todennäköisesti tuon kautta tansseihin ovat hiipineet esimerkiksi hajusteet ja ylimitoitetut tanssitaitovaatimukset. Kieltämättä luovun tanssien tärkeimmästä mielihyvää tuovasta elementistä, mutta kemikalion mannekiinia ei vaan tee mieli ottaa lähelleen. Onnekseni sentään on vielä heitäkin, jotka tulevat tansseihin omalta itseltään tuoksuen.
Eikä se tietenkään ole minulta pois, jos joku on hyvä tanssimaan. Eikä sekään maata merelle lykkää, jos joku ei halua tanssia kanssani puutteelliseen tanssitaitooni vedoten. Mutta se on minulta pois, jos joku ei uskalla tulla hakemaan tai turhaan jännittää tanssimistaan sen takia, ettei mielestään ole tarpeeksi hyvä.
Toisin sanoen kaupallisuus näkyy tanssiaisissa kahta kautta. Toisaalta esiintyjien ja tanssinjärjestäjien tekemisissä, kun he yrittävät väkisin varmistaa toimintansa taloudellisen kannattavuuden, ja toisaalta yleisen kaupallisuuden lisääntymisen ja siihen liittyvän markkinoinnin aiheuttamina sivuvaikutuksina.
Elisa: Ehkä ostan television sitten, kun joskus jään eläkkeelle. Alan seurata Big Brotheria :)
Niinpä niin. Kun on oikeasti kasvanut henkisesti vahvaksi aikuiseksi, joka osaa erottaa faktan ja fiktion toisistaan ja on selvittänyt elämän tarkoitukseen liittyvän mysteerin, voi huoletta katsoa mitä tahansa. Kaltaiseni keskenkasvuisen pojankoltiaisen on kyllä parempi jättää kyseenalainen viihde suosiolla väliin. Se olisi kuitenkin ihan liikaa kehittymättömälle psyykelle.
Elisa: Ihminen on tarkoitettu tekemään, liikkumaan, tanssimaan, ajattelemaan, pohtimaan, tuntemaan, olemaan kanssakäymisessä, jakamaan kokemuksia.
Mieleni tekee ravistaa hihasta samantyylinen kommetti, mitä Pilke esitti minun tarjoillessani naisille jumalattaren viittaa. Hirveästi tekemistä yhdelle ihmiselle siksi lyhyeksi hetkeksi, jonka hän maan päällä saa asustaa. Ja harvan geneettiset edellytykset edes riittävät tuohon kaikkeen. Voisiko tuosta osan delegoida heille1, joiden kanssa haluaisi olla onnellinen?
1) Huomaa: Ihminen on aito laumaeläin ja voidakseen hyvin hän tarvitsee lähelleen ja yhteistyökumppanikseen paljon muitakin ihmisiä kuin oman puolison.