Tanssin iloa [Tanssijat] (Taika 2008-09-30 16:15)
Istuskelen salin reunalla, kädessäni karaoke-vihko. Katselen ympärilleni ja huomaan pöytien olevan lähestulkoon täynnä. Salin perällä istuskelee ryhmä kaksikymppisiä, baaritiskillä suuri joukko kulkijoita, lattialla pyörähtelee karaokelaulajan tahdissa kymmenkunta tanssi-intoista paria. Paikalla on myös joukko perheitä Down-lapsineen.
Uskaltautuisinkohan laulamaan? -mietin selatessani vihkoa. Paikalla olevat karaokelaulajat ovat niin hyviä, että päätän jättää oman laulelemiseni toiseen kertaan. Keskityn kuuntelemaan ja analysoimaan muiden suorituksia.
Katseeni kiinnittyy nuoreen Down-tyttöön, iältään ehkä 16-18v. Tyttö kiertää ympäri salia pöydästä pöytään. Hän haluaisi tanssimaan, mutta toinen toisensa jälkeen kieltäytyy, kuka minkäkin syyn keksien. Odotan ja katson.
Viereisessä pöydässä istuu mies joka ei ole koko iltana noussut pöydästään. Tyttö lähestyy pöytää ja pyytää tanssimaan. "Tulin juuri tanssimasta, en jaksa juuri nyt" -kuulen miehen vastaavan. Eikö tosiaankaan kukaan lähde, mietin hiljaa itsekseni.
Tyttö lähestyy nyt miestä joka pitelee vasenta käsivarttaan varoen ettei kukaan vahingossa tönäise siihen. Näen tytön kysyvän jotain johon mies vastaa nyökäten. HÄN lähtee tytön kanssa lattialle. Seuraan heidän tanssiaan.
Tanssi ei ole opeteltuja kuvioita, eikä siinä vie mies. Viejänä on tuo tyttö. He tanssivat kädenalitanssia ja yhtäkkiä nuori nainen riuhtaisee miehen vasemmasta käsivarresta singahtaen käden alta. Näen, kuinka mies puree hammasta, mutta kestää tanssin loppuun saakka. Lattialta palatessaan neitonen näyttää olevan onnellinen, samoin mies.
Saan tilaisuuden keskustella tuon miehen kanssa. Hän kertoo seuranneensa tilannetta samalla tavalla kuin minä, ihmetellen, miksi kukaan ei lähde. Hän kertoo myös kuinka päätti lähteä vaikka tiesi käteen sattuvan. "Se oli sen arvoista", - hän kertoo.
Nousen pöydästäni, iltani saa jäädä tähän. Lähtiessäni mietin, kuinka joskus tekee hyvää pysähtyä miettimään, mikä elämässä on arvokasta ja kaunista, millä on todella merkitystä.
Ympärillämme tapahtuu jatkuvasti järkyttäviä asioita, jotka kertovat siitä, kuinka eksyksissä monet ovat. PITÄKÄÄ HUOLTA TOISISTANNE! Me jokainen olemme yhtä arvokkaita vikoinemme ja puutteinemme, karvoinemme kaikkinemme.