Kesäidylliä Haikassa [Tanssipaikat] (Jerryjee 2008-06-09 0:15)
Minä puolestani en pidä sähkökitaraa ja -bassoa oikeina soittimina siinä mielessä, että niistä puuttuu ääntä vahvistava kaikukoppa. Resonanssiin perustuvana passiivisena vahvistimena kaikukoppa ei vahvista kaikkia taajuuksia tasapuolisesti ja sillä on suora takaisinkytkentä varsinaiseen värähtelijään. Resonanssi takaa, että enemmän vahvistuvat taajuudet ovat harmoniassa keskenään. Harmoniassa oleva ääni taas on rauhallisen hyväilevä.
Nuoret haluavat usein ilmentää musiikissaan ahdistusta, pelkoa, vihaa ja muita negatiivisia tunteita. Tällaiseen tarkoitukseen fallossymbolimainen sähkökitara ja sähkökitaran terävä, hieman riitasointuinen särjetty ääni sopivat erinomaisesti.
Minä kuulun myös niihin ihmisiin, joiden mielestä vaimea puheensorina ja kenkien rahina lattiaa vasten kuuluvat oikeaan lavatunnelmaan. Silloin koko yleisö on osa orkesteria ja äänimaiseman luojaa. Jos orkesteri jyrää sen yli, sitä jää yksin kaikkien niiden tönivien ihmisten keskelle. Puheensorina ja askelten rahina on kuultava aistimus, joka todistaa, että lähellä on muita ihmisiä. Ja siksi toiseksi, jos musiikkia soitetaan liian äänekkäästi, se peittää alleen kaikkein tärkeimmän. Rakkauden sanat kun lausutaan aina hiljaa. No, yksinäiset ja ahdistuneet ihmiset ovat äärimmäisen hyvä bisnes. (*huokaus*)
Ongelma nimeltä möykkäävä yleisö... Se on enemmän alkoholin mukanaan tuoma lieveilmiö eikä varsinaisten lavojen riesa. Uskoisin tanssipaikoilla käyvän sen verran fiksua ja sosiaalista väkeä, että he osaavat sovittaa käyttämänsä äänenvoimakkuuden tilanteeseen sopivaksi.
Suurella äänenvoimakkuudella on myös sivuvaikutuksia ja se on luokiteltavissa huumeeksi, jos kuuloaistia käsittelleeseen Prisma-dokumenttiin on uskominen. Voimakas ääni vaikuttaa tasapainoaistin kautta ja tuottaa useimmille ihmisille mielihyvää riippumatta siitä, kuinka kovassa kumarassa on ja ymmärtääkö musiikista mitään. Tämä varmaan osaltaan selittää sen, miksi jotkut esiintyjät luukuttavat täysillä. He haluavat mennä yli siitä, mistä aita on matalin, eivätkä opettele soittamaan. Bisnekseen tämä ei vaikuta, sillä maksavia nuijia riittää ja levyillä voi aina käyttää ammattimuusikoita.
Yksi sähkösoitin tosin on, jonka käyttöä suosittelen lämpimästi. Sähkörumpujen oma ääni ei ole liian voimakas ja sen voi vahvistimilla sovittaa tasapainoon muun orkesterin kanssa. Siitäkin voidaan tosin olla montaa mieltä, tarvitseeko tanssimusiikkia soittavassa orkesterissa edes olla rumpuja tai bassoa. Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, että monissa tapauksissa musiikkia on helpompi tanssia lajille tyypillisellä tavalla, jos ei mekaanista, tahtilajin mukaista rytmiä tuoda soitossa esiin juuri ollenkaan. Käytännössä siis yksittäisellä viululla voi aivan hyvin soittaa tanssit.
Minun on kuitenkin todettava, että tanssinjärjestäjän tai orkesterin ei kannata lähteä kokeilemaan mitään uutta konseptia, koska heille riittää muutenkin maksavia asiakkaita. Eikä ole ollenkaan taattua, että paikalle ylipäätään tulisi ketään. Kaikki vain lukevat ilmoituksen todeten, että hyvä kun joku uskaltaa tehdä jotain erilaista, ja päättävät mennä muualla. Jos tällaiset vaihtoehtotanssiaiset halutaan, niin jonkun asian omakseen kokevan täytyisi järjestää yksityiset kekkerit.