Å'hej Jyväskylässä ja huoli meidän pojista [Tanssilajit] (4711 2007-10-07 19:36)
Tämä keinunta ei lopu ollenkaan...!
Niin se tunkeutui soluihin 10 tunnin aikana tuo Kalle Palon naisellinen buggliike. En tjej ska se ut som en tjej! Hän siis näytti sen ITSE - eikä naisille jäänyt mitään epäselväksi. Jyväskylän Viihtarissa oli siis käsky näyttää, mitä on olla keimaileva nainen, joka tanssiaskelella.
Lähdin buggkurssille uteliaana. Väkeä kertyi täysi sali, parittomia naisia alle 10. Siellä sitä puikkelehdittiin, eikä haitannut yhtään, vaikka välillä oli lepovuoroja. Hiki siinä valui kuitenkin.
Kolmen tunnin autossa istumisen jälkeen lauantaiaamun (ja myös sunnuntaiaamun) alkulämmitely oli niin vaikea - siis nopeitakin bw:n askelluksia - että rimakauhu nousi. Mietin, mitähän pohjaosaamista kurssilla oikein mahdetaan edellyttää. Oli vähällä, etten jäänyt pois vaihtoringistä. No, rohkenin kuitenkin. Hyvä, etten jänistänyt.
Opetus nimittäin alkoi ihan vartalo-, jalka- ja käsiliikkeiden perusteista ja jatkui perusaskelluksen treenaamisen kautta hiljanneen erilaisiin kuvioihin. Yksi asia opeteltiin kierrossa ensin, sitten jatkettiin. Oikeaan, vaihtelevarytmiseen musiikkiin tanssittiin paljon. Ongelmiin sai palautetta opettajilta.
Mietiskelin itsekseni, olisiko aivan aloittelijakin pysynyt mukana opetuksessa - nythän tuntui, että kaikki omaksuivat kaiken. Hirveän vaikea arvioida, kun ei enää muista, millaista "alussa" oli. Naisen bugginaskel joka iskulle ainakin oli syytä osata. Kuitenkin koen niin, että å'hej:n vartalonkäyttö edesauttaa paljon itse tanssin oppimista, laji rullaa, mutta se toki vaatii naiselta keskivartalolihasten käyttöä sekä pehmeää askellustekniikkaa. Lattareiden harrastamisesta on hyötyä.
Kalle Palo toisti usein, että ei ole oikeaa ja väärää buggia, mutta hän opettaa tanssin sellaisena, miten se hänen 10 viime vuoden kokemuksensa mukaan parhaiten svengaa. MM-kisavoitot muuten vietiin Ruotsissa juuri tällä tyylillä.
Å'hej -nimi tulee miehen tavasta näyttää vartaloliikkeellään ennakkoon naiselle tuleva vienti. Naisena koin, että mitä joustavammin, pehmeämmin, svengaavammin mies "esisaattoi" vartalollaan, sitä helpompi oli seurata kevyttäkin vientiä. Staattisen viejän on paljon vaikeampi saada viestiään perille oudolle naiselle, eikä siinä välttämättä jämäkkä, lujakaan ohjaus auta - tuttuhan oppii vientiä kyllä lukemaan.
Kurssin vaihtoringissä oli todella kivoja kundeja järestään. Ja erilaisia, siis palautekommentit ainakin olivat samalle tanssille hyvin erilaisia. Käden jämäkkyys tai viennin voimakkuus tuntuvat olevan makuasioita, ja tärkeintähän siinä onkin veto-työntöjousto. Miesten kehittyminen kurssin aikana tuntui käsissä sekä silmissä. Pääsi ihan oikeasti nauttimaan tanssista kaikkien kanssa, toisten kanssa vallan ihanasti irrottelemaan. Njam-njam!
Kun ajattelin sitä buggia, mitä BT:n konkarikurssilla opetettiin, niin ei se vartalo- ja askellustyyliero niin suuri ole. Miehen ennakointia vain ei ole meillä päin opetettu. Mutta totesinhan Anjalankosken BT:n jälkeen, että alkeiskurssin ja konkarikurssin bugg ovatkin lähes eri tanssit minun silmissäni.
Näen å'hej-tyylin buggissa vähän samalla tavalla kuin sulavasti liikkuvat tyylit missä tahansa tansseissa. Siinä se varsinainen ero on. Jospa aina saisi tanssia tangoakin, niinkuin lauantai-iltana Viihtarissa - tai se wieninvalssi...!
Pehmeästi svengaava bugg on tanssi, mitä voidaan tanssia missä vain ja minkälaiseen musiikkiin tahansa. Se sallii vapaata fiilistelyä niin tytölle kuin pojalle. Buggin vartalotekniikka voisi olla alkeita street-tansseille ym. poikien harrastuksille.
Bugg, jos mikä, pitäisi saada lävitse varhaisnuorten keskuudessa, koska koulubileistä alkavana se pohjustaisi liikunnallista elämäntapaa. Liikunnallisuus taas tulee välttämättömäksi, kun nähdään, mihin liikkumattomuus ja väärä ravinto johtaa: aikuisiän diabetes on jo 500 000 suomalaisella, ja saattepa nähdä, ettei mene kauan, kun miljoonan raja on "saavutettu".
Kysyin Kallelta, ovatko he Ruotsissa saaneet nuoria killejä tanssimaan. Hän kertoi, että liikunnanopettajien kanssa tehdään yhteistyötä, jotta tanssia opetetaan kouluissa.
Meillä Suomessa pitäisi luoda uusi tanssikulttuuri buggin avulla, yhdessä liikunnanopettajien kanssa. Lava- tai paritanssi-imago pitäisi haihduttaa ja markkinoida bugg pojille vaikkapa kosiotanssina, tytöille keimailutanssina. Kesäillan valssin ja Tanssii tähtien kanssa-ohjelman vastapainoksi telkkuun heavy-illan honey-dance.
Ja lopuksi: Suuret halikiitokset opettajille, järjestäjille ja kaikille kurssikavereille sekä Viihtarin tanssittajille! Uudet bongauksetkin olivat kivoja.
Johanna Pakosen Omenapuu sekä Mikael Konttisen bändi soittivat hienoa tanssimusikkia. Kannattaa mennä molempia tanssimaan.
(Ja tämä nyt vain on yhden ihmisen kokemus - kertokaa muutkin!)