Epäonnistuneita (?) hakuja [Tanssijat] (Elisa 2006-03-07 21:36)
Olipa kerran nuori, kaunis ja erittäin taitava (lähes pro) tanssijaneitonen, sanotaan häntä tässä vaikka Elnaksi.
Vaikka Elna pyrki siihen, että hänellä ja hänen tanssikumppaneillaan olisi aina kivaa tansseissa ja olikin taitava sekä saamaan osakseen että itsekin suorittamaan täsmähakuja, hänelle oli kuitenkin parin kuukauden sisällä sattunut neljä epäonnistunutta hakua. Kaksi kertaa hän oli ollut epäonnistuneen haun kohteena ja kaksi kertaa suorittanut itse epäonnistuneen haun.
Haku nro 1
Elnaa haki nuorimies, joka ei ollut kuuna päivänä opetellut tanssimaan eikä aikonut opetellakaan. Mies kävelytti Elnaa ympäri salia ja jutteli sitä sun tätä. Elnalla ei ollut yhtään kivaa, oikeastaan häntä harmitti aika tavalla, että kuusi viiva kahdeksan minuuttia tanssi-illasta meni aivan hukkaan. Mutta jostain Elna sai kärsivällisyyttä ja kesti nuo kaksi tanssia loppuun asti kuin nainen ainakin. Hän ei jättänyt miestä lattialle eikä sanonut mitään ilkeää, sanoi vain "mmm" tämän jutuille ja toisen kappaleen jälkeen sanoi kohteliaasti kiitos, tiristipä pienen hymynkin suupielestään.
Näin kivasta kokemuksesta rohkaistuneena ja ilostuneena nuorimies haki erästä toista tyttöä hakurivistä, ja tämän tytön kanssa juttu luistikin paljon paremmin kuin Elnan kanssa. Heillä oli keskenään niin hauskaa, että illan päätteeksi nuorimies pyysi tytön puhelinnumeron. Aikaa myöten he alkoivat seurustella, menivät naimisiin ja saivat kolme lasta: tytön ja kaksi poikaa. Tytöstä tuli ortopedi, joka aikanaan leikkasi menestyksellisesti myös Elnan polven, joka oli tanssiessa vahingoittunut. Joten ei se ehkä kauhean epäonnistunut haku ollut kuitenkaan?
Haku nro 2
Elnaa haki vanha mies, Elnan mielestä kamalan vanha, varmaan ainakin viisikymppinen. Elnalla ei ollut yhtään kivaa, itse asiassa hän tarkkaili miestä koko ajan ja päätti jättää tämän heti lattialle, jos mies alkaisi limanuljaskoida. Mutta ei mies mitään sellaista yrittänyt, itse asiassa vaikutti siltä kuin hän ei olisi yhtään edes huomannut, ketä haki ja kenen kanssa tanssi. Eikä hän Elnan mittapuun mukaan osannut tanssia, vaihtoaskel oli juuri ja juuri hallussa.
Elna hillitsi kuitenkin itsensä ja kesti kaksi tanssia kuin nainen. Tanssin päätteeksi hymyili kohteliaasti ja sanoi kiitos. Näki sitten syrjäsilmällä, että mies lähti pois.
Elna ei tiennyt, että mies oli Elnan pomon aviomies ja että pomo ja pomon mies olivat avioeron partaalla. Elna ei tiennyt sitäkään, että pomo oli päättänyt seuraavana päivänä antaa Elnalle potkut, jos tämä vielä kerran myöhästyisi töistä ja vetoaisi siihen, että aamulla nukutti, kun tanssit päättyivät niin myöhään.
Pomon mies meni kotiin ja sanoi vaimolleen: "Kuulepas, mitä jos mekin mentäisiin sellaiselle lavatanssikurssille?"
Vaimo tuli valtavan iloiseksi, ja seuraavana päivänä kun Elna taas myöhästyi, hän antoi armon käydä oikeudesta ja laati Elnalle uuden työvuorolistan, jossa oli otettu huomioon tanssi-illat.
Kun tietää taustat, tuota voi sanoa jo onnistuneeksi hauksi!
Haku nro 3
Elna haki naisten hakuvuorolla miestä, jota ei tuntenut mutta jonka oli nähnyt tanssivan hyvin. Elna ei tiennyt, että mies oli superhyperpro, ja Elna itsehän oli vain melkein-pro.
Valitettavasti tämä mies oli pro vain tanssijana; ihmisenä hän oli melko kehittymätön. Hän riepotti ja raahasi Elnaa ja näytti kasvonilmeillään selvästi, mitä mieltä oli tämän tanssitaidosta. Taisipa jopa sanoa jotain ilkeää.
Elnalla ei ollut yhtään kivaa, itse asiassa häntä itketti. Miten hän olikaan ollut niin tyhmä, että oli mennyt hakemaan vierasta superhyperproota?!
Mutta Elna kesti tanssin kuin nainen eikä itkenyt. Hän puri hammasta ja päätti treenata vielä kovemmin. Ja eräänä kauniina päivänä hän oli miehen tasolla, mennyt ohikin. Elnasta oli tullut enemmän kuin superhyperpro. Elna katseli joskus tansseissa tuota miestä, ja vaikka mies käänsi katseensa poispäin eikä koskaan hakenut Elnaa, Elna haki häntä itse ja kiitti siitä, että oli saanut mieheltä lisäkannusteen. Mies mutisi jotain epäselvää, mutta näytti siltä kuin häntä olisi hieman hävettänyt. Joten ehkä sekään haku ei mennyt ihan hukkaan?
Haku nro 4
Elna yritti hakea omaa kultaansa, mutta joku nopeampi tyttö nappasi miehen hänen nenänsä edestä. Elna ei viitsinyt kävellä takaisin, joten hän otti summanmutikassa jonkun miehen rivistä. Tämä mies sattui olemaan ensimmäistä kertaa tanssimassa. Hän oli käynyt muutaman alkeiskurssin tanssikoulussa, ja foksin perusaskel ja oikea käännös alkoi jo sujua. Valssi ei onnistunut vielä ollenkaan, mutta onneksi nyt ei soinutkaan valssi.
Mies vei Elnaa niin kuin parhaiten taisi, mikä ei tosiaankaan ollut hyvin. Hän oli kömpelö ja hermostunut, ja Elna ehti hyvin katselemaan, miten hänen oma kultansa kiiti lattialla toisen tytön kanssa. Elnalla ei ollut yhtään kivaa, Elnaa harmitti niin, että hän olisi voinut ravistella tuota aloittelijaa, joka nyt yritti haparoiden viedä vasenta käännöstä. Mutta Elna ei olisi ollut Elna, jos hän olisi antanut harmilleen vallan ja tiuskaissut jotain kärsimätöntä. Elna kesti vasemman käännöksen yritelmät kuin nainen ja antoi vähän apujakin, ja viimein vasen käännös onnistui. Miehen kasvoille levisi onnellisen autuas ilme, ja hän sanoi tanssin jälkeen "Kiitos!" sellaisella hartaudella, että Elnaa alkoi naurattaa, ja hänkin kiitti.
Parin vuoden päästä tuo mies tuli uudelleen hakemaan Elnaa, ja nyt hän oli tanssijana kovasti kehittynyt. Hän sanoi, että Elnan ystävällisyys oli saanut hänet jatkamaan tanssikursseilla käymistä, sillä hän oli tuona iltana ollut vähällä jo luovuttaa, koska oli saanut muilta tytöiltä osakseen vain ynseitä ilmeitä ja jopa pakkeja.
Elnalle tuli niin hyvä mieli, että hän päätti, ettei epäonnistuneita hakuja ole olemassakaan. Elnasta ja miehestä tuli hyviä tanssiystäviä, ja he tanssivat yhdessä vielä tänä päivänäkin aina kun osuvat samaan paikkaan.